Lenkkeilyä

Isukin kanssa leikittiin taas tässä yksi päivä piilosta. Minä löydän jo Isukin tosi hyvin, mutta nyt se oli mennyt siivouskomeroon piiloon, enkä minä saanut sitä ovea auki. Se oli ehkä vähän epäreilu temppu isukilta. Niin ja ehdinhän minä taas pissimään omaan petiini.

Ihmettelemässä maailman menoa

Mamman kanssa ollaan käyty lenkkeilemässä ja koirapuistossa oikeastaan joka lenkin aluksi. Mamma on huomannut, että minun kanssa pystyy helpoiten kävelemään, jos pääsen aluksi päästämään pahimmat höyryt pihalle. Jos ihmiset yrittää vain kävelyttää minua hihnassa, minä yleensä olen niin innoissani ja riehakas, että se on vain vetämistä, eikä silloin ole kenelläkään kivaa.

Meillä on ollut nyt tuuria, sillä koirapuistossa on lähes joka kerta ollut leikkikavereita. Keskiviikkona siellä oli suomenpystykorva-beagle vanhus, joka ihmeen hyvin jaksoi minun kanssa juosta. Ei uskoisi että sellainen 13 vuotias pappa hirveästi jaksaisi kisailla, mutta kyllä vaan jaksoi. Sitten kun vanhus väsähti ja lähti kotiin, jäin Mamman kanssa kaksin puistoon. Minua ei haitannut yhtään, että olin ilman seuraa vaan juoksin itsekseni aitausta ympäri niin kovaa kuin tassuista lähti. Mamman mielestä olin tosi hassun näköinen porhaltaessani. Kun olin vähän päästellyt höyryjä ulos, Mamma heitti minulle keppiä ja harjoiteltiin lisäksi luoksetuloa siinä samalla. Lopuksi käytiin vielä pieni kieppi jäällä, jossa sain olla vapaana. Mammaa taisi kuitenkin hermostuttaa kovasti kun juoksin kokoajan hirmu kaukana siitä.

Eilen käytiin kaksi kertaa pitkällä lenkillä Mamman kanssa. Aloitettiin jälleen koirapuistosta, jossa ei tällä kertaa ollut kylläkään ketään. Mamma heitti minulle taas keppiä ja harjoiteltiin vähän luoksetuloa ja lisäksi Mamma piilotti lumeen nameja ja minun piti kaivaa ne ylös. Lähdettiin siitä sitten jäälle, jossa oli tosi nätti ilma. Käytiin yksi kieppi jäällä kävelemässä ja harjoiteltiin sielläkin luoksetuloa. Lisäksi Mamma oli ilkeä ja vaihtoi tosi monta kertaa suuntaa kun minä en katsonut ja sitten minun piti taas jahdata se kiinni. Sen jälkeen vahtasin Mammaa kuin haukka ettei se taas yritä karata minulta.

Myöhemmin illalla käytiin vielä toinen lenkki. Käväistiin koirapuistossa jossa oli kaksi lapinkoiraa, toinen iso ja toinen 4kk pentu. Se iso oli tosi ilkeä ja ärisi minulle ja jahtasi minua, joten sen omistajat otti sen kiinni ja piti hihnassa. Minua pelotti ensin aika paljon, enkä uskaltanut hetkeen lähteä Mamman jalkojen takaa, mutta sitten se pentu tuli minua hakemaan leikkiin, joten lopulta lähdin. Pienemmän kanssa oli tosi hauska temmeltää, vaikka se juoksikin välillä sen isomman luo ja minä en uskaltanut mennä perässä. Me ei kauhean kauaa oltu puistossa, sillä Mamma ajatteli, että on epäreilua että toista koiraa joutuu koko ajan pitämään kiinni. Lähdettiin siitä sitten jäälle. Keli oli vähän huonohko, sillä tuuli aika kovaa ja tuli lunta, mutta minulla oli hauskaa. Mamma antoi minun taas juosta vapaana, sillä ketään ei ollut näkyvissä. Kerran yritin lähteä lasten äänten suuntaan, joita kuului rannalta, mutta Mamma huusi minulle aika kovasti ettei sinne saa mennä, joten tulin sitten takaisin Mamman luo.

Tänään minulla on ollut oikein hauska päivä. Aamulla nukuin pitkään Mamman kanssa vierekkäin. Mamma kun nousi ylös niin minä jäin vielä pötköttelemään. Sitten yhdeksän maissa lähdettiin taas kohti koirapuistoa. Viereisen kerrostalon nurkalla törmättiin heti Caroon ja se lähti emäntänsä kanssa meidän seuraksi. Päästiin Caron kanssa heti vapaiksi, varmaan siksi että Caro tottelee luoksetuloa paremmin kuin minä ja kun Caro menee luo, niin minäkin menen. Koirapuistossa meillä oli oikein kivat temmellykset ja jaksettiin riehua Caron kanssa yli 40minuuttia. Sen jälkeen ihmisten piti lähteä kotiinpäin, joten mekin mentiin. Kotona Mamma laittoi minulle vielä älypelin. Tällä kertaa vuorossa oli se kuppilattiallajanamisenalla-peli. Ensin Mamma laittoi alle vain raksuja, mutta minä olen keksinyt, että namit tulee alta helposti kun sen kupin vain huitaisee mahdollisimman kovasti tassulla seinää päin. Mamma laittoi sitten minulle vähän haastetta siihen, että oikein kunnolla väsähtäisin. Kuppiin meni viipale juustoa, jonka Mamma sulatti sinne mikrossa niin, että juusto tarttui kupin pohjaan eikä siis tulisi seinään töytäisemällä ulos. Siinähän minulle olikin sitten puuhaa pariksikymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen olin tosi väsynyt jo, enkä ollut edes saanut sitä juustoa, joten painuin nukkumaan.

Myöhemmin Isukin kaveri tuli meillä käymään. Minä olin kyllä edelleen niin väsynyt, etten kauaa siitä jaksanut välittää, vaan menin takaisin nukkumaan. Mamma järkkäsi sillä aikaa minulle hirmuisesti tekemistä, sillä ihmiset oli lähdössä pois. Mamma piilotti nameja eteisen tuolin päälliseen, keittiöön, minun petiin, ydinluuhuni, pyyhkeen sisään ja pulloon. Lisäksi Mamma laittoi minulle valmiiksi kongin, johon tuli raksuja ja kermaviiliä. Sitten kun ihmiset lähti, en paljoa jaksanut siitä kiinnostua, sillä minulla oli niin paljon tekemistä ja etsittävää. Mamma oli pois pari tuntia, jona aikana olin metsästänyt namit ja nukkunut jonkin aikaa. Mamma toi mukanaan kaikenlaisia herkkuja! En nähnyt vielä mitä kaikkea se toi, mutta se kassi tuoksui aivan vastustamattomalle. Sitten Mamma kaivoi sieltä minulle ikioman possunkorvan. Semmoista en ollutkaan aikaisemmin saanut ja voi että kun se oli niin namia. Mamma toi myös uusia koulutusnameja, joita sain vähän maistaa. Samalla harjoiteltiin siinä kierimistä muutaman kerran.

Myöhemmin lähdettiin vielä toisen kerran käymään koirapuistossa. Tällä kertaa siellä ei ollut ketään kaveria, mutta ei se minua haitannut. Sain rauhassa nuuskutella kaikki hajut, mitä löytyi ja lisäksi Mamma leikki minun kanssa heittämällä keppiä ja piilottamalla nameja ja heittelemällä yhtä lelunraatoa, joka puistoon on joltakin jäänyt. Lisäksi leikittiin Mamman kanssa jahtausleikkiä mistä minä tykkään tosi paljon. Minulla oli se lelunraato suussa ja Mamma jahtasi minua ja minä juoksin karkuun ettei Mamma saisi lelua. Ei Mamma sitä lelua oikeasti halunnut, vaan se tiesi miten paljon minä tykkään jahtausleikistä. Harjoiteltiin myös luoksetuloa jonkin verran.

Oksan natustelua

Tuolla menee joku...

Lopeta se kuvaaminen ja leiki minun kanssa!

Kello kun on vasta kuusi niin käydään Mamman kanssa varmaan vielä kolmaskin lenkki, jos siis jaksan. Nyt ainakin minua väsyttää aivan hirmuisesti...

Vilkas päivä

Minulla on ollut tänään vähän kiireitä. Aamulla kun Mamma lähti, menin Isukin viereen nukkumaan. Hyppäsin ihan itse sänkyyn! Kun Isukki heräsi, minä jäin vielä pötköttämään. Hetkeksi. Keksin sängyn reunalta paperirullan ja aloin sitä vähän repimään sitten. Isukillekin jotain tekemistä. Päivällä yksin ollessani keksin myös kivaa touhua. Ihmisiltä oli jäänyt keittiön kaapin ovin auki, joten minäpäs reippaana tyttönä ajattelin vähän piristää keittiön sisustusta. Tässä lopputulos.

 

Ajattelin, että lattia on kivemman näköinen ja tuoksuinen kun siinä on vähän teetä ja pahvia ja keittokirjoja leviteltynä. Ja tuosta wokkipannusta oli kiva peilailla koko komeutta. Isukki ei kuitenkaan ollut samaa mieltä ja siivosi minun kovalla vaivalla sommittelemani koristeet pois.

Mamma kun tuli kotiin, lähdettiin koko lauman voimin jäälle lenkille. Ihan hyvä koska minulla oli tosi paljon energiaa. Heti kun tultiin jäälle, näin että minun hyvä kaveri Caro oli siellä ja joku uusi tuttavuus, tiibetinspanieli Doris. Doris oli tosi kiva leikkikaveri kun se oli melkein samankokoinen kuin minä ja jaksoi temmeltää. Caroa ärsytti kun me vain riehuttiin Doriksen kanssa ja se haukkui meille koko ajan.

 

 

Caro katselee kun me Doriksen kanssa peuhataan

 

Myöhemmin meidän seuraksi tuli vielä toinenkin shetlanninlammaskoira, mutta se oli tosi ujo tapaus ja juoksi vaan kokoajan ihmisten jalkoihin minua karkuun. Jätin sen aika pian rauhaan ja jatkoin Doriksen kanssa temmeltämistä. Lopulta ihmiset päätti lähteä jatkamaan omia lenkkejään, tosin Doris ei millään olisi halunnut lopettaa. Se juoksi monta kertaa shelttien ja minun väliä, samalla kun sen vanhemmanpuoleinen omistaja yritti saada sitä kiinni.

Me käytiin vielä lauman kanssa vilkaisemassa olisiko koirapuistossa ollut lisää kavereita, mutta kun ei ollut, tultiin takaisin jäälle, jossa pääsin vapaana juoksemaan. Isukki heitteli minulle vähän palloakin, mutta en enää jaksanut juosta pallon kanssa takaisin. Kierrettiin jäällä oleva lenkki kertaalleen ja tultiin takaisin sisälle. Sitten sain vielä ruuan ja nyt voisikin käydä lepäilemään. Mamma puhui, että käydään vielä pieni lenkki harjoittelemassa hihnakäyttäytymistä, mutta katsotaan nyt huvittaako minua enää lähteä...

Voidaanko mennä jo kotiin?

Älytouhua ja reissaamista

Tämä viikko on ollut ihan silkkaa arkea. Ihmiset on ollut töissä ja koulussa ja minua on vain lenkitetty ja annettu mietittäväksi älypelejä sun muuta. Mamma on vähän koulutellut minua, mutta enemmänkin olisin jaksanut. Ollaan harjoiteltu häiriön sietämistä ja luoksetuloa ja tämmöistä perusasioiden kertausta ja yhtä uutta: kun Mamma sanoo "koske" minun pitää tökkäistä sen kämmenselkää kuonolla. Noiden lisäksi olen ottanut melko rennosti tämän viikon.

Minun sohva

Yhtenä päivänä Mamma teki minulle herkkukongin useamman kerran. Sain kongin jossa oli raksuja, päällä vähän sulatettua juustoa ja koko komeus pakastettu. Se on minun suosikki, tai sitten se jossa on juuston tilalla kermaviiliä. Ydinluu jossa on ytimen tilalla vähän juustoa on myös kivaa tekemistä. Mamma yritti tehdä niistä vähän haastavampia turvottamalla sisään tulevat raksut ja sitten jäädyttää sen, mutta se oli ihan liian vaikea! Minä en millään tajunnut miten ne namit sieltä sisältä saisi ja luovutinkin aika pian.

Ihmiset osti minulle flexin kaks viikkoa sitten Savonlinnasta. Mamma ei kauhesti tykkää sitä käyttää koska minä en osa kulkea nätisti sen kanssa. Mamma lenkittääkin minua lyhyellä hihnalla, jonka kanssa on helpompi opetella hihnakäyttäytymistä. Perjantaina Isukki oli kuitenkin flexin kanssa jälleen lenkillä. Minä lähdin tapani mukaan juoksemaan jonkin hajun perään (en nyt muista minkä) ja vedin flexin loppuun saakka, jolloin.... NAPS! Flexi katkesi ja minä jatkoin matkaa, kun Isukki jäi flexi kädessä ihmettelemään mitä tapahtui. Ilmeisesti meille tulee kuitenkin uusi flexi jossain vaiheessa, sillä ihmiset kävi palauttamassa sen ja se lähetetään jonnekkin, mistä tulee sitten uusi flexi.

Perjantaina lähdettiin Savonlinnaan. Mentiin Isukin vanhempien autolla, jossa en ollut ennen ollut, enkä osannut ollenkaan rauhoittua. Pötköttelin osan matkaa, mutta suurimman osan ajasta ihmettelin ja pyörin levottomasti paikallani. Perillä Isukin kotikotona pääsin vapaaksi ja ette ikinä arvaa mitä löysin heti! Kissankakkaa! Nami se oli herkkua... Mamma kyllä ihmetteli miten minun henki haisi niin pahalle. Minua ei kuitenkaan pidetä enää juurikaan vapaana pihalla, koska olen jo tutustunut paikkoihin niin hyvin, että en epäröi lähteä pihasta omille teilleni.

Valjaissa hetken paikallaan

Pelottava leijonantappaja

Illalla Mamma opetti minulle uuden tempun. Oli jo liian pimeää, kun minä en halua lenkkeillä pimeässä, joten Mamma ajatteli sitten opettaa jotain uutta, että joutuisin oikein miettimään. Temppu oli tosi vaikea, enkä mitenkään meinannut tajuta mitä piti tehdä. Mamma alkoi sitten sheippaamaan minua temppuun, eli palkitsemaan aluksi vain ihan pienestä liikkeestä oikeaan suuntaan. Sen jälkeen tempun oppiminen menikin jo helposti. Puolessa tunnissa osasin jo kieriä kuin ammattilainen. Käytiin Mamman kanssa pihalla myös leikkimässä pallolla. Mamma heitti palloa ja minä hain sen. Se oli ihan hirmu kivaa ja olisin voinut tehdä sitä koko yön.

Lauantaina oli tarkoitus lähteä kotiin, mutta Isukki oli katsonut bussiaikataulut väärin, joten hyvien kelien vuoksi ihmiset päätti että jäädään vielä yhdeksi yöksi. Aamupäivä käytettii sitten shoppaillen. Käytiin kahdessa Musti&Mirri-liikkeessä. Toisesta löytyi minulle uusi Hurtan kaulapanta ja puruherkkuja. Mamma halusi minulle kuitenkin myös valjaat, ettei minuun sattuisi kun kiskon välillä niin paljon. Suuntasimme sitten toiseen liikkeeseen, josta myyjä auttoi sovittamaan minulle Top Canisin mustat valjaat, jotka pystyy säätämään kolmesta kohtaa, niin että ne on aina sopivat. Shoppailun jälkeen mentiin tapaamaan minun kaveria Reetua. Reetu oli tapansa mukaan taas tosi innoissaan ja minua vähän hermostutti sen innokkuus, mutta kyllä me vähän siinä seurusteltiin. Tutkin Reetun häkin oikein perusteellisesti, sillä välillä kun Reetua vähän rauhoiteltiin.

Reetu vähän innoissaan

Reetun luota suunnattiin sitten Mindin luo. Mindi olikin saanut uuden kaverin, jota sen piti kokoajan vahtia. Bella on 8 viikkoinen saksanpaimenkoiran pentu. Bella oli tismalleen samankokoinen kuin minä eli erinomainen painikaveri! Mindi oli välillä sitä mieltä, että leikin liian kovasti pennun kanssa, mutta Bellaa ei tuntunut häiritsevän, vaan se paini yhtä kovasti kuin minä. Käytiin Mindin ja Bellan isännän kanssa lenkillä ja välillä siitä ei menannut tulla mitään kun Bella ei antanut minun kulkea rauhassa. Koko ajan piti jäädä painimaan. Hauskaa minulla silti oli ja kotona väsytti sitten kovasti.

Tänään kävin Mamman ja Isukin äitin kanssa pitkällä lenkillä. Kuljin hirmu nätisti uusissa valjaissani. Kun päästiin pois autoteiden läheltä pääsin vapaaksi. Oli hirmu kivaa juosta vapaana, kun kotipuolessa en sitä paljon enää voi harrastaa. Harjoiteltiin myös ohitus kerran ja se meni Mamman mielestä tosi hienosti. Takaisinpäin tullessa meitä vastaan tassuttelikin toinen beagle. Se oli vanha herrasmies 11 vuotias eikä sitä kauheasti huvittanut telmiä. Jahtasin papparaisen sen omistajan luo, joka vähän ihmetteli, että mistäs minä tulin. Sain kuitenkin paljon kehuja ulkonäöstäni. Lenkin loputtua olinkin sitten ihan poikki.

Hyvää yötä!

Nyt ollaan jo kotona Mikkelissä ja minua väsyttää aika paljon. Söin juuri äsken ja sitten alkoi ärsyttämään kun hampaita irtoaa taas. Mamma huomasi kun hankasin kuonoani, joten Isukki katsoi onko taas hampaita lähdössä ja onhan sieltä oikein kaksin kappalein. Jokohan minulta kohta olisi kaikki hampaat vaihtunut? Niin ja arvatkaas mitä? Minä olen jo niin iso tyttö, että painan tasan 10kg.

Peloja

Käytiin sunnuntaina Mamman, Isukin, Mamman isän ja enon kanssa mökillä. Siellä oli tosi paljon lunta ja minullakin oli välillä vaikea liikkua kun menin ihan uppeluksiin. Pääsin kuitenkin touhuilemaan vapaana, koska Mamman mielestä lunta oli liikaa, että olisin lähtenyt kauas. Olin kuitenkin varmaan vähän tiellä kun muut pudotteli lunta katoilta. Isukki otti minutkin katolle katselemaan touhua, koska lunta oli niin paljon, että maahan oli vain vajaa metrin pudotus. En kuitenkaan tullut katolta itse alas (Mamman huojennukseksi) vaan Isukki nosti minut alas. Olin tosi väsynyt reissun jälkeen.

Mamman luona tankkaamassa

Tänään Mamma oli myöhään töissä ja Isukilla oli paljon koulutehtäviä, joten ne muisti vasta illalla, etten ole käynyt pitkällä lenkillä. Kai niiden muistia virkisti se kun vähän riehuin. Mamma kävi minun kanssa pienellä pyörähdyksellä, mutta sillä on vieläkin jalka kipeä ja minä en osannut käyttäytyä yhtään, joten tultiin nopeasti takaisin. Tuuli teki minut aika pelokkaaksi ja levottomaksi ja siksi en oikein osannut keskittyä Mammaan. Sisällä Mamma päätti keksiä minulle sitten aivotouhua, etten ihan riehaantuisi lopullisesti. Ensin sain taas kulhon, jonka alla oli nameja. Touhusin sen kanssa jonkin aikaa, mutta olen huomannut, että namit tulee alta tehokkaasti jos kulhon tönäisee oikein kovasti seinää päin. Mamma ei jostain syystä siitä tykännyt, joten sen piti keksiä jotain uutta. Sain sitten tyhjän maitotölkin, jossa oli sisällä nameja ja joka oli rutistettu ihan pieneksi. Sen kanssa minulla onkin tekemistä joksikin aikaa, kunnes Isukki vie minut vielä vähän pidemmälle lenkille myöhemmin illalla.

Työ vaiheessa vielä

Purkki säpäleinä, mutta tuoksu on vielä hyvä

Normipäiviä

Täällä on vietetty ihan mukavaa arkea lauman kanssa. Paljon pötköttelyä ja lenkkeilyä ja hellittelyä.

Ei kannata lähteä jos ei halua menettää paikkaansa

Täällä tuoksuu jokin!

Tylsää...

Nyt tosin Mamma on satuttanut jalkansa, eikä pysty lenkittämään minua, joten lenkkeilen Isukin kanssa senverran kuin se ehtii. Isukilla on tosin ollut koulukiireitä, joten sekään ei ole minua kokoajan ehtinyt viemään. Mamma on sitten yrittänyt kehitellä minulle kaikenlaisia leikkejä ja älypelejä, etten ihan riehuisi täällä koko ajan.

Näistä piti löytää se, jonka alla on nami

Sitten se kuppi piti vielä kiepauttaa nurin, että sen namin sai

Tuota älypeliä olen harrastanut jo ihan pienenäkin, mutta nyt Mamma keksi laittaa vähän vaikeamman astian ja nyt minulla menikin tosi paljon kauemmin namin saamiseen. Älypelin lisäksi ollaan harjoiteltu vähän muitakin juttuja. Uutena juttuna kokeiltiin "näyttelyasentoa". Minä en yhtään tajunnut taas mitä siinä olisi pitänyt tehdä ja yritin koko ajan istua. Muutaman kerran jälkeen tajusin kuitenkin jotenkin, mutta jalat olivat silti vähän miten sattuu. Kokeiltiin myös leikkitokoa, eli istumista vierelle ja siinäkin mentiin vain vähän sinnepäin. Mamma oli kuitenkin melko tyytyväinen ja tehtiin vielä muutamia helppoja juttuja, jotta treenistä jäisi hyvä mieli.

Tänään Mamma onnistui nappaamaan minulta ensimmäisen hampaan talteen. Onhan minulta jo paljon hampaita vaihtunut uusiin, mutta olen onnistunut hävittämään/ nielaisemaan kaikki aikaisemmat. Nyt Mamma vain sattui juuri räpläilemään minun suutani muutenkin.

Lopuksi vielä vertailukuva miten paljon olen kasvanut Mamman ja Isukin luona asuessani.

Samassa laatikossa 8 viikon ikäisenä ja uudelleen 16 viikon ikäisenä