Pahoittelen pitkää taukoa kirjoittelussa. Mammalla on tiukat paikat koulussa nyt joten sillä ei ole ollut aikaa autella minua.
 |
| Mamman kainalossa |
 |
| Salama vähän häikäsee? |
 |
| Jäällä lenkillä |
Mitäköhän kaikkea olenkaan touhunnut tässä viimeaikoina... Hmm. Miian vierailun jälkeen sain olla viikon rauhassa, mutta viikonloppuna Unna tuli meille vierailulle. Unnan Mamma Jasu lähti hakemaan Unnalle uutta veljeä Helsingistä, joten Unna tuli minun leikkikaveriksi. Ei me ihan kauheasti leikitty tosin. Mamma osti minulle oman pulkan, jotta voisin kuntoilla vetämällä sitä, mutta se oli vähän vaikeaa kun Unna hänksätti vieressä. Se treeni jäi siihen yhteen kertaan. Ihmiset käytti pulkkaa sitten mäkien laskemiseen, mistä minä en tykännyt yhtään! Aina kun ne lähti laskemaan mäkeä juoksin pulkan vierellä ja revin ihmisiä vaatteista ja purin niiden kenkiä, että ne tajuaisi pysähtyä. Sunnuntaina vietiin Unna sitten takaisin kotiin ja minä näin sen pienen karvapallon jonka ne sanoi olevan sheltinpentu. Olisin kovasti halunnut päästä nuuskimaan, mutta ihmiset ei päästänyt. Pöh. Käytiin sitten muutaman päivän päästä katsomassa sitä karvakasaa uudestaan (sen nimi on kuulemma Dean) ja nyt pääsin jo vähän haistelemaankin. Pikkuinen lähti kuitenkin minua karkuun kun juttelin sille vähäsen uikuttamalla (eikös ne pennut sillä tavalla puhu?).
 |
| Unna |
 |
| Olen opetellut noutamaan palloa |
Ihmisten hiihtolomalla minä menin pariksi päiväksi hoitoon Mamman äidille, koska ihmiset lähti Mamman isän luo Tampereelle. Lenkkeiltiin ja leikin vähän, mutta aika paljon vain nukuin. Hoitajat ihmetteli sitä, koska yleensä olen siellä ollessani leikkinyt kovasti ja touhunnut vaikka mitä. Mammakin oli pannut minun flegmaattisuuteni merkille, koska en enää oikein halunnut leikkiä edes toisten koirien kanssa enkä leluilla enkä liikkua muutenkaan kunnolla. Mamma arveli minulla olevan lihasjännityksiä ja minulla olikin keskiviikkona sitten hieroja. Se oli ihan kotikäyntejä tekevä täti ja minusta se oli oikein mukava. Se ensin vähän katsoi minun liikkeitä ja sitten alkoi hieromaan. Minä sitten rrrrrrrrrrakastan hierontaa. Se hieroja ihmetteli kun en yrittänyt ollenkaan nousta ylös, mutta miksi nousisin kun siinä rutisteltavana oli niin mukavaa. Hierojan mukaan selässäni oli vähän kireyksiä mutta ei mitään vakavampaa. Se pani kuitenkin merkille miten minä laahasin jalkojani kävellessä ja epäili että siinä voisi olla jokin eläinlääkärikäyntiä vaativa vaiva. Hieroja antoi myös Mammalle vinkkejä miten se voisi auttaa minua venyttelemään ja miten Mamma voi itse vähän hieroa minua.
 |
| Älypelailua |
 |
| Mamma ei osaa käyttää kameraa |
 |
| Ratkaistu! |
Mamma sitten seuraili minun touhuja muutaman päivän ja kun liikkeeni ei parantunut ja ontumiseni lisääntyi se soitti minulle lääkäriajan. Mamma oli tosin itsekin aika kipeä silloin mutta lähti silti minua viemään. Tohtori tutki ja tunnusteli ja päätti sitten ottaa röntgenin selästä ja lonkista. Mamman olisi pitänyt pitää minusta kiinni, mutta sitä alkoikin pyörryttää ihan kauheasti, joten jouduin jäämään itsekseni hoitajan ja lääkärin kanssa kun Mamma meni toiseen huoneeseen siksi aikaa kun minusta otettiin kuvat. Olinhan minä tosin rauhoitettuna, eli en tajunnut mitä ympärillä tapahtuu, mutta silti... Kuvissa näytti siltä, että ongelma voisi olla minun lonkissa, mutta lääkäri ei osannut niistä varmaksi sanoa, joten kuvat lähetettiin ortopedille lausuntoa varten ja me lähdettiin Mamman kanssa kotiin kipulääkereseptin kanssa. Loppuillan käytinkin sitten nukkuen.
Lausunto tuli lopulta tämän viikon tiistaina. Ortopedin mukaan lonkissa ei ollut mitään sellaista mikä selittäisi ontumisen. Ongelma saattaisi olla niin pieni ettei sitä näe röntgenlaitteella, tai sitten se voisi olla vaikka polvissa. Mamma soitti sitten ajan toiselle lääkärille perjantaille. Toinen lääkäri vain tunnusteli ja kyseli oireista ja selitti sitten, että ongelma ei voi olla lonkissa eikä missään nivelissä koska en oireile noustessani unilta. Lääkäri veikkasi että minun selässä on todennäköisesti joku hermo puristuksissa, mutta sitä ei voi varmistaa Mikkelissä missään, vaan pitäisi lähteä Vantaalle. Lääkäri tuikkasi minuun sitten kortisonipiikin ja antoi Mammalle ohjeen seurata jalkoja ja soittaa maanantaina onko lääke auttanut ja antaa lisänä B-vitamiinia. Käytiin sitten matkalla vielä eläinkaupassa ostamassa sitä vitamiinia (ja puruluita, uuden älypelin, tennispalloja, erikoisen pomppupallon ja vinkulelun...) ja sitten mentiin kotiin.
 |
| Strutsi vai koira? |
 |
| Sapelihammasbeagle |
Tänään olen ollut taas enemmän oma itseni. Käytiin Mamman kanssa aamulenkillä koirapuistossa ja innostuin siellä hepuloimaan kunnolla ja leikkimään Mamman kanssa oikein riehakkaasti. En ole yhtä innokkaasti leikkinytkään viime kesän jälkeen. Vaikuttaisi siis siltä että kortisoni auttaa. Toivotaan että minun ei enää tarvitsisi mennä lääkäriin.
