Kevättä rinnassa ja menoa ja meininkiä

Jes! Olen terve! Ei enää tyhmää flunssaa ja lepoa vaan leikkiä ja lenkkiä ja riehuntaa ja treenaamaankin pääsee taas. Ihanaa kun kevätkin tulee (ja ihanat kevään tuoksut mukanaan). Parveke on keväthengailuun paras paikka. Ihmiset siirtää parvekkeen tuolin laidan viereen ja siitä voin katsella mitä kadulla tapahtuu. Joskus pitää vähän muristakin kadulla kulkijoille. Jos ei jaksa katsella, voi mennä toiseen tuoliin pötköttämään, jossa on pehmoinen tyyny ja ottaa siinä aurinkoa. Tai sitten voi vaan istua tuolilla silmät kiinni ja keskittyä vain hajuihin... Kevät on kyllä tosi kivaa aikaa.

Tähystystä

Kaverikuva

Kärpänen!

Tuolla se on!

Ei yletä

Pysy paikallas

Kyllä minä tuon lopulta onnistuin nitistämään

Mamma käväisi tuossa pari viikkoa sitten Tampereella ja me jäätiin Isukin kanssa kahdestaan. Käytiin lenkeillä ja koirapuistossa leikkimässä. Perjantaina kävi tosin vähän huonosti kun puistossa oli heikkohermoinen pystykorva, jolla kilahti kun minä aloin haukkumaan. Hullu kääntyi ympäri ja hyökkäsi minun kimppuun! Onneksi Isukki juoksi apuun ja veti sen sekopään minusta irti. Se yritti tosin sittenkin vielä hyökätä. Minulle tuli pari reikää huuliin, joista tuli vähän verta ja naarmuja kuonoon ja korviin, mutta muuten ei käynyt pahasti. Onneksi Isukki oli tilanteen tasalla. Sunnuntaina Mamma sitten tuli takaisin ja me oltiin Isukin kanssa vastassa asemalla. Illemmalla kävin Mamman kanssa taas koirapuistossa. Siellä oli kolme muuta koiraa: labradori, sekarotuinen pentu ja espanjanvesikoirapapparainen. Labradorilla oli joku pakkomielle jahdata minua ja haukkua koko ajan, joten minua vähän pelotti. Onneksi sen omistaja otti sen rauhoittumaan, jolloin pääsin leikkimään muiden kanssa. Pennulla ja labradorilla oli vähän oudot leikit. Labradori kaatui selälleen maahan ja pentu meni sen päälle hyppimään ja otti korvasta tai poskesta hampailla ja lähti kiskomaan isompaa metritolkulla. Minä vaan pyörin ympärillä ja ihmettelin. Papparainen puolestaan yritti ahkerasti astua labradoria ja kun ei pystynyt tyytyi seisomaan sen yläpuolella ja pussailemaan sitä hyvin hellästi. Minusta se sakki oli vähän omituista.

Torstaina pääsin Mamman mukaan autokyydille. Ja pitkästä aikaa ajeltiin Juvalle näyttelytreeneihin! Siellä oli myös minun veljet Vili ja Patu. Aluksi en muistanut yhtään mitä näyttelytreeneissä pitää tehdä, mutta aika pian muistinkin, että eihän siellä saanutkaan haistella maata kokoajan. Treenien lopuksi pääsin vielä leikkimään kolmen pennun kanssa kentälle. Kotimatkalla olin jo hirmuisen väsynyt ja nukahdin samantien kun auto lähti liikkeelle.

Kotona en kuitenkaan päässyt unille vaan lähdettiin Mamman kanssa vielä iltalenkille. Käväistiin koirapuistossa, mutta koska siellä ei ollut ketään, lähdettiin kiertämään lampi. Mentiin pitkästä aikaa metsän kautta kun lumetkin on sulanut. Minä nappasin aika pian pupunhajun ja halusin hirmuisesti lähteä sitä etsimään, joten Mamma lähti hihnan perässä roikkuen minun kanssa pyörimään pusikkoon. Mitään ei kuitenkaan löydetty. Varmaan koska Mamma piti niin kamalaa ryskettä liikkuessaan... Loppumatkasta törmättiin minun ajokoiraystäviin Tuuliin ja Piituun. Pääsin niiden kanssa kaukaloon leikkimään ja tosi kivaa meillä olikin. Ajokoiraystävät ovat parhaita kun meidän leikit on niin samanlaisia. Tulevaisuudessa tulen varmaan tapaamaan Tuulia ja Piitua vähän säännöllisemminkin.

Eilen oli sitten ohjelmassa Suur-Savon beaglejärjestön Match Show. Paikalla oli todella paljon porukkaa ja luonnollisesti paljon beaglejä. Tosi monet tuli kehumaan miten nätti minä olen. Paljon aikaa meni ihan vain odotteluun, mutta lopulta oli meidän vuoro mennä kehään. Saatiin vastapariksi pieni russeli, joka oli ollut myös syksyn mätsärissä. Mamma oli käynyt ostamassa meille makkaran, jota sitten käytti namina minulle kehässä ja minähän teen makkaran eteen mitä vain. Esiinnyin siis huolellisesti ja taitavasti ja annoin tuomarisedän katsoa hampaatkin ja punainen nauhahan sieltä odotetusti tuli. Punaisten kehän alkaessa minä olin jo aika väsynyt enkä oikein jaksanut enää keskittyä ja kehässäkin oli niin paljon koiria niin en ollut enää parhaassa terässä. En sitten loppujen lopuksi sijoittunut, mutta voi ainakin ajatella, että olin mätsärin toiseksi paras beagle. Yksi beagle tuli kakkoseksi ja kaksi jäi sijoittumatta punaisten kehästä, minä ollen toinen.

Kehässä

Omnomnom makkaraa

Punaisten kehä

Tänään olen käynyt Mamman kanssa pienellä juoksulenkillä. Minulla on tautisen talven jäljiltä kunto ilmeisesti huonontunut reilusti, sillä juoksin alkulenkin, leikin koirapuistossa toisen koiran kanssa jonkin aikaa, mutta en sitten jaksanut enää juosta kotiin. No, nyt alkaa juoksulenkkien treenaus Mamman kanssa ja ehkä minä opin canicrossaamaankin lopulta eli vetämään Mammaa juostessa.

Hyvää vappua!