Kesäisiä päiviä

Mamma ei ole muistanut roikkua minun perässä kameran kanssa, joten tällä kertaa kuvaton kertomus. Deal with it!

Huomasin lopulta, että agility ei ole minun lajini. Onhan se ihan kivaa, mutta kyllä minä tykkään tokosta paljon enemmän. Ollaan nyt sitten treenattu taas ahkerasti Mamman kanssa sitä ja vähän uusiakin juttuja. Juvan treeneissä on harjoiteltu BH-kokeen liikkeitä ja seuraamista. Toistaiseksi on harjoiteltu lähinnä käännöksiä (minä osaan kaikki muut tosi hyvin paitsi käännöksen oikealle, siinä tipahdan yleensä jälkeen). Viime treenien jälkeen Mamma sai ohjeeksi harjoitella liikkeitä mahdollisimman paljon ilman hihnaa. Sitä nimittäin testattiin treeneissä. Ensin liikkeet tehtiin hihnan kanssa ja osasin tosi hyvin. Mutta sitten Mamma otti hihnan pois ja hämmennyin ja en oikein tiennyt mitä tehdä joten jäin välillä haistelemaan ja touhuilemaan omiani.

Nyt viikolla sitten otettiin Mamman kanssa seuraamistreeni ilman hihnaa. En kyllä vieläkään oikein tajunnut sitä ja Mamman mielestä seuraan ihan liian löysästi. Eihän minulla ole etäisyyttä kuin metrin verran! Mamma kuitenkin päätyi imuttamaan minua liikkeissä, koska halusi saada minulle luottamusta siihen, että lähelläkin on hyvä kulkea. Harjoiteltiin myös luoksetulosta pysähtymistä. Meillä on siihen tosin vielä oma versio. BH-kokeessa täytyy nimittäin pysähtyä seisaalleen, mutta koska minä en osaa seistä käskystä vielä, Mamma on päätynyt komentamaan minut maahan. Pääasia että pysähdyn. Mamman mielestä on vain huonoa, että olen alkanut ennakoimaan käskyä ja mennä maahan heti kun minut pyydetään luokse. En kyllä ymmärrä miksi se nyt huono asia on kun maahan pitää joka tapauksessa mennä jossain vaiheessa, joten minusta on kivempi hoitaa se heti alta pois.

Minulle on kertynyt vähän ylimääräisiä makkaroita tässä kesän aikana, kun liikkuminen ei ole ollut yhtä reipasta kuin ennen ja treeniä on ollut enemmän (=paljon makupaloja). Maanantaina lähdettiin sitten pitkälle metsälenkille Mamman kanssa. Mamma ei tosin liikkunut yhtään niin paljon kuin minä. Se vain kykki pusikossa ja keräsi mustikoita. Minä sen sijaan liikuin koko ajan, mutta pysähdyin toki itsekin välillä mussuttamaan mustikoita. Lenkki kesti 1½h ja sen jälkeen olin kyllä melko väsynyt. Mutta en saanut levätä kuin vajaa pari tuntia ja sitten lähdettiin taas lenkille! Käveltiin kaukaloon treenaamaan ja heittelemään palloa. Sielläkin sain kyllä juosta aika paljon, joten ehkä kesämakkarat lähtee nyt sulamaan.

Tiistainakin käytiin samanlainen kiekka metsässä. Mamman "pettämätön" suuntavaisto petti meidän ja minä jouduin auttamaan. Mamma sanoi minulle "etsi polku". Tämä ei siis ole mikään opeteltu käsky, mutta kyllä minä ymmärsin. Pistin nenun maahan ja lähdin hakemaan meidän tulojälkeä ja johdatin Mamman suoraan takaisin polulle. Mamma taisi olla minusta melko ylpeä, mutta helppoa tuo minulle oli. 

Mammalla on nyt taas hinku saada minut kulkemaan nätisti hihnassa. Ollaan harjoiteltu hihnalenkkeilyä nyt lähes joka lenkillä (paitsi aamulenkillä koska Mamma on silloin liian väsynyt ja nälkäinen) ja alan olla jo aika hyvä siinä. En sitten tiedä mikä hinku sillä on saada minut kulkemaan nätisti, mutta ehkä sillä joku idea siinä taustalla on.

Keskiviikkona oli taas jännää kun käytiin hakemassa Mamman kanssa Jasu ja Dean ja suunnattiinkin keskustaan. Olen ennenkin ollut keskustassa, mutta saanut kulkea siellä ilman sen suurempia vaatimuksia. Nyt kuitenkin Mamma vaati koko ajan minua kulkemaan nätisti ja ottamaan kontaktia. Muttakun minä en halunnut yhtään! Tyhmä Mamma vaan ei päästänyt mihinkään ennenkuin tein taas sen pillin mukaan. Pöh. Käytiin Mustissa ja Mirrissä ja käveltiin torin viertä jätskikioskille (Mamma otti lakupallon ja Jasu pehmiksen). Minä tunnettuna jäätelönrakastajana oletin tietysti pääseväni osalliseksi ja hienoisesti vihjaten kiipesin Mamman syliin odottamaan milloin minulle tulee herkkua ja vähän kurottelin Jasunkin tuuttia. Ja tulihan sitä sitten lopulta! Deankin sai vähän, mutta reppana ei tajunnut että se jäätelö on se namiherkku, ei niinkään se vohvelituutti (joka on tosin sekin ihan hyvää). Jäätelön jälkeen käveltiin sisälle kauppakeskukseen, missä en ollutkaan ennen käynyt ja käytiin siellä eläintarvikeliikkeessä. Sitten tultiin takaisin ulos rullaportaiden kautta. Minä en kyllä olisi millään uskaltanut niihin, mutta Mamma ei antanut vaihtoehtoja, joten olihan niihin mentävä. Hirmu jännää se kyllä oli, mutta hengissä siitäkin selvisin.

Eilen minulla sitten alkoi taas housuaika eli juoksut. Minä en tykkää YHTÄÄN pitää niitä pöksyjä! Käytiin lisäksi kentällä, missä Mamma heitteli minulle palloa niin kauan kunnes en enää yhtään jaksanut juosta. Illalla käytiin vielä hihnalenkillä lammen ympäri, mutta kyllä sitten väsytti illalla.

Tänään on ollut hirmu kuuma taas, joten taidan ottaa tänään vähän rauhallisemmin. En millään meinannut jaksaa kävellä päivälenkiltä kotiin. Tämmöiset lämpöaallot pitäisi kyllä hyödyntää levossa eikä könytessä pihalla. Tai vielä parempi: naapureita tarkkaillen parvekkeen varjoista.