Nuuskutellen: Kiireinen viikko

Tämmöinen olo minulla oli viime perjantaina krapulapäivänä

Mutta tällä viikolla minulla on ollut ihan hirmuinen kiire.

Maanantaina ohjelmassa oli metsälenkki uuden ystäväni Roffen kanssa. Minusta Roffe oli hirmu kiva kaveri ja sitä oli välillä hauska jallittaa kun se on niin ruotsalainen ettei se aina ymmärrä. Se ei esim tajunnut minun hepulointia vaan katsoi vaan ihmeissään ja yritti haukkua minulle jotain mutta enhän minä ruotsia osaa... Minä kuljen metsälenkeillä aika reilusti omia teitäni (mutta kuitenkin kuuloetäisyydellä Mammasta) ja Roffe taas on aivan päinvastainen. Roffe pysyy yleensä näköetäisyydellä sen Mammasta, mutta minä näytin Roffelle, että kyllä sitä voi vähän kauemmaksikin seikkailla. Välillä Roffe jänisti ja palasi ihmisten luo kun minä jatkoin vielä omia reittejäni. Yhdessä vaiheessa nappasin pupunhajunkin ja lähdin karvat pystyssä pitkäkorvaa etsimään, mutta en kuitenkaan löytänyt heti joten palasin Mamman luo. Roffe kävi vielä varmuuden vuoksi tarkastamassa minun jälkeni. Lenkille tuli kestoa melkein pari tuntia, mutta ei se mitään kun hauskaa oli!

Roffella oli kiire

Keskellä metsääkin saattaa unohtua kenen kanssa on liikkeellä ja silloin se on tarkistettava

Tiistaina aloitettiin aamu Mamman kanssa juoksulenkillä samoissa maastoissa missä edellisenä iltana oli Roffen kanssa seikkailtu. Minä sain olla irti, jotta molemmat voisivat juosta rennommin ja minä vähän leveämpiä linjoja. Hiffasin aika äkkiä että jos Mamma on juoksulenkillä, sitä ei kannata hävittää näkyvistä koska se ei silloin jääkään odottamaan minua. Juoksin sitten melkein loppumatkan Mamman edessä polulla, jotta pysyisin menossa mukana. Illemmasta treffasin jälleen Roffen kun lähdettiin ajamaan kohti Juvaa ja ensimmäisiä agilitytreenejä! Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin hyppyjä ja putkea. Minä olin heti ammattilainen hypyissä ja osasin välittömästi hypätä kahden hyppyesteen yli Mamman (ja nakkikulhon) luo. Suurin osa muista koirista hyppäsi yhden ja kierti toisen. Mutta minä tajusin että esteiden yli on lyhyin tie nakkikulholle, joten käytin sitä. Putki pelotti minua ensin tosi paljon, enkä millään meinannut uskaltaa siihen mennä, mutta kun tajusin että nakkikulho odottaa siellä toisessa päässä edelleen päätin uskaltaa! Ja sitten uskalsin jo mennä pitkänkin putken ja lopulta Mamma sai jo lähettää minut putkeen ja juosta itse vierellä, koska menin siihen niin reippaasti. Treeneissä piti odotella aika paljon, koska esteitä oli vielä niin vähän, osallistujia aika paljon ja ohjaajia vain kaksi, mutta hauskaa se silti oli! Parasta oli yhdessä teko Mamman kanssa.

Keskiviikkona minulla olikin sitten lepopäivä, koska alkuviikko oli ollut niin rankka. Kävin vain normaaleilla lenkeillä Mamman kanssa ja illalla Isukkikin tuli kotiin.

Torstaina olikin sitten viikon rankin päivä. Mamma pomppasi pystyyn jo aamukuudelta (minä jäin vielä Isukin kainaloon unille). Vähän ennen kahdeksaa Mamma sitten pakkasi minut ja minun kevythäkkini autoon ja hurautettiin hakemaan Jasu ja Dean. Suuntana oli Mikkelin ryhmänäyttely, jossa kehä alkoi 9.30 ja tuomarina Paavo Mattila. Minun sisko Manta ja veli Patu jättivät tulematta paikalle, mutta minun toinen veli Vili tuli paikalle. Vili esiintyi oikein hyvin, mutta ei ollut rakenteellisesti tuomarin mieleen joten tuloksena EH. Koska Manta ei tullut paikalle, minä olinkin ainoa osallistuja nuorten narttujen luokassa. Mammaa taisi vähän hermostuttaa, mutta minä esiinnyin tapani mukaan täydellisesti ja annoin tuomarin katsoa hampaatkin ihan nätisti. Itse arvostelu meni näin: "Kaunis sopusuhtainen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Aavistuksen kevytpiirteinen pää, silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä jäntevä runko. Luusto voisi olla vankempaa. Hyvin kulmautunut. Hyvä kaulapeite ja häntä. Liikkuu erittäin hyvin. Miellyttävä käytös." Tulos näyttelystä oli sitten Nuo-ERI1 eli luokan voittaja. Tuomari totesi, että seistessä olisin sertifikaatin arvoinen (SA), mutta liikkeessä en ihan yllä vaaditulle tasolle. Tuomari kuitenkin lohdutti minua, että olen vielä nuori ja luustoni voi kehittyä vielä vankemmaksi. Oltiin kuitenkin Mamman kanssa erittäin tyytyväisiä tulokseen. Esiintymisen päätteeksi käytiin ostamassa pehmis ja minäkin sain palkinnoksi vähän sitä lipaista. Dean oli tosiaan mukana henkisenä tukena minulle ja harjoittelemassa omia tulevia näyttelyitään varten.

Omaa vuoroa odottelemassa kehässä

Mitenniin hönön näköinen?

Yhtä jalkaa marssittiin Mamman kanssa

Välillä pitää esiintyä yleisölle

Viimeinen pönötys

Torstai ei kuitenkaan päättynyt vielä siihen. Näyttelyistä lähdettiin hakemaan Unna ja sitten ajettiin Käpälämäen match showhun. Paikalla oli tosi paljon koiria! Ja ikävä hiekkakenttä joka pöllysi tuulessa. Mamma ilmoitti minut nakkikisaan ja junioriluokkaan. Junioriluokkaa jouduttiin odottelemaan useampi tunti, joten välissä käytiin osallistumassa nakkikisaan. Kyse oli siis kilpailusta jossa nopein nakkiensyöjä voittaa. Nakinpalasia oli jonossa maassa ja ne piti sitten syödä mahdollisimman nopeasti. Minun aika oli tasan 18 sekuntia, mutta en ollut lähelläkään voittoa koska nopein ahmatti oli syönyt nakit reilussa 13 sekunnissa! Mutta minua se ei haitannut, sainhan sentään nakkeja. Junioriluokan parina meillä oli edellisistä postauksistakin tuttu labradorinnoutaja (se joka minua aina kiusasi). Labradori esiintyi melko levottomasti, joten minä pääsin antamaan kostoni voittamalla suvereenisti. Punaisten (parivoittajien) kehässä oli paljon vastuksia, mutta iso yllätys saatiin kun minä voitin! Olin siis PUN1. Tuomari kommentoi, että valitsi meidät koska ei ole koskaan nähnyt yhtä hyvinkäyttäytyvää metsästyskoiraa. Pääsimme siis BIS (Best in Show) kehään, jossa vastuksena oli muun muassa kukas muu kuin Dean! Unna valitettavasti ei ollut sijoittunut, vaikka oman parinsa voittikin. Dean oli kuitenkin hakannut punaisten kehässä kaikki muut pennut! Tuomari oli hirmu tuima ja minä en enää yhtään jaksanut keskittyä siihen antaako Mamma minulle nakin vai ei, joten esiintymiseni oli jo heikompaa. Iloinen ylläri saatiin jo siitä kun Dean sai BIS4 nauhan. Mammalla ei ollut suuria odotuksia, mutta kun tuomari tulikin seuraavaksi Mamman luo oltiin molemmat aika ihmeissämme. Meidän tulos oli siis BIS3! Saatiin palkinnoksi iso säkki Mustin ja Mirrin tuotteita (auton takapenkin suojus, puruluita, Natural Menu-ruokaa, pallo yms.) sekä tietysti ruusukkeet sekä punaisten kehän voitosta, että BIS sijoituksesta. Nyt minulla on jo kolme ruusuketta! Ensimmäisenihän oli siis viime syksyn mätsäristä jossa oli SIN2.

Mutta eihän meidän torstai siihenkään vielä päättynyt. Käytiin Mamman kanssa lepäämässä pari tuntia kotona, sitten haettiin taas Jasu ja Unna kyytiin ja Roffe ja Tiiakin vielä ja lähdettiin superkuumassa autossa ajelemaan Juvalle tottistreeneihin. Tällä kertaa paikalla ei ollut virallista ohjaajaa, joten meno oli rennompaa. Mikä oli hyvä, koska minä en jaksanut enää yhtään keskittyä. Mamma harjoitteli sitten pääasiassa istumisen kestoa minun kanssa. Sitten otettiin porukalla häiriöringissä ohitusharjoituksia ja lopuksi jälleen luoksetulo. Tällä kertaa Mamma halusi ottaa hallitun luoksetulon. Se siis komensi minut pysymään paikalla ja käveli sitten minusta poispäin ja lopulta kääntyi ja kutsui minua. Vierellä oli siis myös muita koiria, mutta me on Mamman kanssa harjoiteltu hallittua luoksetuloa kahdestaan, joten se on melko vahva. Osasin jopa tulla Mamman sivulle istumaan suoraan.

Torstai oli siis superrankka, joten tänään sain ottaa taas kevyemmin. Kävin pari pienempää lenkkiä päivällä ja kotona hieman leikin ja nukuin. Myöhemmin päivällä Mamma kuitenkin pakkasi minut taas autoon. Suuntana olikin meidän saarimökki, jossa olen käynyt viimeksi viime vuoden juhannuksena. Minua vähän jännitti venekyyti, mutta perillä oli hirmu hauskaa kun pääsin touhottamaan itsekseni ympäristöön kun ihmiset touhusi mökillä omia tylsiä puuhiaan. Minä kuljin pari tuntia rantoja pitkin tutkiskellen ja sitten jatkoin touhuja mökin pihapiirissä. Välillä piti käydä kerjäämässä ihmisiltä vähän ruokaa ja sitten jatkaa omia touhuja. Mökillä oli hirmu hauskaa! Paluumatka ei ollut niin hauska kun mentiinkin nopeammalla veneellä ja minä en ymmärtänyt miksi minun nenään tuleekin niin kovasti ilmaa. Onneksi rannalle ei kestänyt veneillä kauan, koska minua alkoi jo hermostuttaa. Nyt illalla onkin ollut mukavan raukea olo...