Koirakavereita tapaamassa

Viime kirjoituksesta unohtui mainita, että enhän minä silloin keskiviikkona ihan toimettomana ollut vaan kävin lenkillä Piitun ja Tuulin kanssa. Kyseessä oli tosin vain hölmö hihnalenkki. Me oltaisiin Piitun kanssa haluttu kovasti leikkiä, mutta ihmiset ei antanut ja Tuulikin innoistui vähän loikkimaan leikkimielellä.

Piitu

Tuuli

Tämän viikon tiistaina käytiin taas agiliitämässä. Mamma oli jotenkin ihan muissa maailmoissa eikä sitä tuntunut kiinnostavan yhtään treeni. Onneksi minä olin terässä ja osasin keskittyä esteisiin. Harjoiteltiin lisää putkea ja hyppyjä ja uutena esteenä puomia ja siinä kontaktipintoja. Putkessa olin jälleen hyvä, kunnes putki laitettiin kokonaan U:n muotoon jolloin Mamma oli toisessa päässä mutta kuitenkin minun vierellä. Sitä minä en tajunnut yhtään, että miksi en saa mennä suoraa Mamman luo ilman putkea. Enkä sitten mennyt. Joten putken treenaus ei mennyt ihan putkeen niinsanotusti. Puomi oli ihan hassu kun siinä oli päällä tosi paljon nakinpalasia ja minä sain vain kulkea estettä pitkin ja syödä nakkeja. On siinäkin urheilua. Ohjaaja kehui minua että menin tosi reippaasti, mutta minähän menen nakkien voimalla vaikka kuuhun. Viimeisenä harjoiteltiin kotiläksyjä eli "eteen" käskyä ja yhdistettiin se sitten hyppyihin. Mamma meinasi tehdä virheen ja antaa minulle nakin ennen esteitä, jolloin kiinnitin jonkin aikaa huomiota vain Mamman käsiin ja meinasin kiertää yhden esteen. Ymmärsin kuitenkin lopulta että ne nakit tulee sieltä esteiden takaa. Mammalta sujuu jo ihan hyvin minun lähettäminen esteille eikä sen tarvitse itse olla siellä vastaanottamassa enää.

Keskiviikkona lähdettiin sitten Mamman kanssa Savonlinnaa kohti taas. Siellä ohjelmassa oli lähinnä irtijuoksentelua metsässä mikä on aina kivaa. Käytiin myös lenkillä Bellan ja Nitan, eli minun saksanpaimenkoirakavereiden kanssa. Bella ja Nita ovat molemmat minua nuorempia ja isompia eikä ne tajua aina miten rajuja ne on joten minä koin parhaaksi kulkea n. 50m muiden edellä, jotta saisin rauhassa haistella. Kotona olikin sitten aika jäykkä ja hieman kipeä olo, kun sakemannit oli olleet vähän turhan rajuja eikä minun selkä kestä sellaisia leikkejä nyt. Pitää jatkossa ehkä vähän välttää yhteislenkkejä Bellan ja Nitan kanssa. Onneksi Mammalla oli lääkelaukku mukana, joten sain kivunlievitystä ja seuraavana päivänä oltiin sitten ihan rennosti.

Savonlinnasta tultiin kotiin eilen ja viikonloppuna ei olekaan sitten mitään suurempaa ohjelmaa. Eli saan lepäillä ja nauttia rauhassa auringonpaisteesta parvekkeella. Hyvää viikonloppua!

PS. Jos ei keksi mitä kesällä tekisi, kannattaa harrastaa perhostenpyydystystä! Minusta se on ihan superhauskaa!