Kolmen viikon kertaus

Taas on ehtinyt sattua ja tapahtua edellisen kirjoituksen jälkeen. Olin tosiaan viikon verran Savonlinnassa Isukin kanssa. Sinä aikana treffattiin Bellaa ja käytiin lenkeillä. Viikko oli oikein kuuma, joten otin paljon aurinkoa pihanurmikolla Isukin äidin kanssa. Törmäsin myös semmoiseen otukseen kuin "linnunpelätin" ja minusta se oli tosi uhkaava, enkä suostunut menemään sen lähelle ollenkaan. Mukava viikko kaikinpuolin. Perjantaina lähdettiin kohti Mikkeliä. Perjantai-illan sain viettää Mamman ja Isukin kanssa yhdessä, mutta lauantaina ne jätti minut taas itsekseen. Mamman äiti tuli minut kuitenkin jonkin ajan päästä hakemaan ja vei omaan kotiinsa. Minä tykkään kovasti olla siellä. Käytiin pitkillä lenkeillä ja minäkin pääsin terassille! Sain kovasti kehuja rauhallisuudestani, mutta todellisuudessa olin vain liian kuumissani välittämään. Sunnuntaina olin jo ihan apaattinen ja makoilin vaan, ja Mamman äiti huolestui minusta kovasti. Mamma tuli sunnuntaina minut hakemaan kotiin. Minulla olikin ollut jo ihan tarpeeksi stressiä kun koko viikolla olin saanut olla kotona rauhassa vain pienen hetken. Toivuin apaattisuudestani päivässä kun sain levätä kotona Mamman kanssa ja ilmatkin hieman viileni. Juoksuni olivat kuitenkin vielä siinä pisteessä, että en voinut vapaana lenkkeillä. eli lenkit pysyivät hihnalenkkeinä ja ilmatkin senverran lämpiminä ettei kovin pitkiä lenkkejä heitetty.

Viikonloppuna Isukki tuli taas Mikkeliin. Lähdettiin melkein samantien mökille. Mamma kävi pitkästä aikaa vetämässä minulle verijäljen. Sen nuuskuttelu jätettiin kuitenkin lauantaille. Mökille palattiin siis lauantai-aamupäivällä ja lähdin melkein samantien jäljelle. Jäljessä oli kaksi kulmaa ja se oli vajaa 100m pitkä. Runsas kanervikko hämäsi minua kuitenkin, sillä kuljin suurimman osan jäljestä ilmavainulla sen sivussa, ja pari kertää jouduin hukkaan ja Mamma joutui ohjaamaan minut takaisin jäljelle. Loppujen lopuksi kaatokin (jänneluu nam!) löytyi ja sain hetken aikaa ihanaa palkintoa natustaa. Mamma kyllästyi mökillä kököttämiseen aika nopeasti ja se lähti mustikkaan kun minä jäin Isukin kanssa mökille varjossa oleilemaan. Palattuaan Mammalla oli pieni mustikkasaalis ämpärissä. Minusta oli tosi kivaa kun Mamma tuli minun luo ja syötiin se pieni mustikkamäärä puoliksi.

Jäljellä Mamman kanssa

Ilmavainu...

Mammalla oli pukukoodi näköjään unohtunut

Kaadolla jonka Mamma näköjään yrittää heti varastaa

Karkuun

Vilvoittelemassa aitan kuistilla

Viime viikolla treenailtiin hieman Mamman kanssa ja käytiin hihnalenkeillä vielä toistaiseksi. Keskiviikkona minulla oli oikein touhukas päivä itsekseni. Olin keplotellut pöydältä alas pussillisen tuoreita herneitä (en kuitenkaan syönyt niitä yhtään) ja lisäksi kaksi omenaa, joista söin puolitoista. Mamman iloksi olin vielä lirauttanut lattialle pisut. Torstaina käytiin taas mökillä. Kuljin Mamman kanssa viikonlopun jäljen uudelleen ja sitten mutusteltiin vähän mustikoita. Mamma myös päästi minut hetkeksi irti, mutta minä tyttö pompin samantien mansikkamaalle ja aloin kiskoa mansikoita naamaan niin nopeasti kuin ehdin. Mamman oli lopulta pakko kantaa minut pois, sillä en suostunut jättämään makoisia mansikoita muuten. Mamman sukulaiset tuli iltapuolesta myös mökille ja minä aiheutin ihmetystä kun esittelin hienoja temppujani ja sitä miten hienosti syön salaattia ja kurkkua. Ne ei tienneetkään, että minun suurimpia herkkujani ovat keitetyt porkkanat ja salaattia saan monesti ruuan kera ja kurkkua namipaloina. 

Perjantaina tervehdin Mammaa töistä naama aivan maitorahkassa. Olin avannut keittiön kaappeja ja kaivanut roskiksesta melkein tyhjän maitorahkapurkin ja puhdistanut sen huolella ja sitten vielä tuhonnut purkin atomeiksi. Ohjelmassa oli kuitenkin matka Mikkelistä Savonlinnaan. Minä olin hirmu pirteänä enkä nukkunut koko matkalla. Varsinkin kun jumahdimme Savonlinnan neljän ruuhkaan olin tikkana pystyssä ja ihmettelin moista matelua. Nähtiin me joku Timo Jutilakin siinä matkalla, mutta en minä kyllä tiedä kuka se on... Iso maha sillä ainakin oli. Perillä lähdettiin koko lauman kesken metsälenkille. Pääsin pitkästä aikaa vapaaksi ja sehän näkyi. Sain oikein kunnon hepulin nurmikossa juoksemisesta ja hepuloin pitkän aikaa Mamman ja Isukin ympärillä. Ihmisistä oli hurjan hauskaa kun pompin heinikossa kuin pieni kauris. Lenkillä pysähdyttiin myös muutamaan otteeseen syömään mustikoita. Minä tykkään mustikoista tosi paljon, mutta en vielä silloin keksinyt mistä niitä oikein löytää. Illalla Isukki kävi tekemässä minulle lähimetsään taas jäljen. Takaisin tullessaan se vähän pelotteli minua tömistelemällä ja murisemalla ja minä en tajunnut että se on Isukki joka sieltä tulee. Aluksi toimin hyvänä vahtikoirana haukkumalla ja murisemalla, mutta lopulta minulta meni pupu pöksyyn ja lähdin karkuun. Sittenhän Isukki jo puhuikin ja tajusin kuka sieltä oikein tulikaan.

Unilla unikaveri kainalossa

Sunnuntaina käytiin lauman kanssa pitkällä aamulenkillä. Kuljin suurimman osan lenkistä vapaana ja en edes jäänyt kertaakaan nenästäni kiinni. Heti lenkin alussa minun ohitseni meni juoksija ja minä ajattelin, että sitä olisi kiva lähteä jahtaamaan. Samantien kun lähdin sen ihmisen perään, ehti Mamma jo kieltää. Aina se kieltää minulta kaiken kivan, mokoma... Palasin kuitenkin kiltisti takaisin ihmisten luo ja jätin jahdin sikseen. Lenkin aikana tajusin viimein mistä niitä mustikoita oikein löytyy! Jäätiin Mamman kanssa pariin otteeseen tyhjentämään puskia mustikoista, kunnes Isukkia alkoi ärsyttää meidän hidastelu. Mutta ei se haittaa sillä nyt olen jo oikein etevä mustikansaalistaja ja löydän mustikat vaikka mistä piilosta. Kivointa niitä on kuitenkin syödä sisällä pehmoisella alustalla Mamman kanssa yhdessä... Mitä tein lenkin aikana myös superlöydön! Kuljin tietä pitkin lauman perässä kun nenuun sattui jokin ihmeellinen haju ja pomppasin metsän puolelle. Mamma ihmetteli kun en millään tullut kutsusta. Isukki meni sitten katsomaan niin minä olinkin löytänyt ketun! Kuolleen tosin, mutta kettu kuin kettu. Lenkin jälkeen ihmiset jätti minut itsekseen kun ne lähti kaupunkiin. Takaisin tullessaan lähdettiin sitten sinne jäljelle. Tällä kertaa kuljin jäljen melko mallikkaasti ja vain kerran jouduin hukkaan. Isukin ohjattua minut takaisin, kuljin suoraan kaadolle (nakki) ja niin nopeasti, että oikaisin yhden makauksen ohi. Malttia kuulemma pitäisi olla enemmän siinä hommassa... Pyh sanon minä. Joka kerta olen perille löytänyt.

Tällä viikolla ollaan käyty Mamman kanssa lenkkeilemässä ihan ilman hihnaa ja melkein joka päivä mökillä. Maanantaina minulla oli hirmu tylsä päivä kun lähdettiin Mamman kanssa heti mökille kun se tuli töistä, enkä mökillä päässyt kovinkaan pitkää lenkkiä. Muutenkin oltiin mökillä hirmu kauan tekemättä mitään. Tiistaina meno ei ollut paljon parempi, mutta nyt Mamma treenasi ja leikki minun kanssa aika paljon. Leikin Mamman kanssa sisällä köysilelulla ja minä sain yhtäkkiä hirmu riehuntahepulin ja loppujen lopuksi aloin puolustamaan lelua murisemalla joten Mamma otti lelun pois, että rauhoittuisin hieman. Mentiin sitten pihalle leikkimään ja siellä osasin leikkiä kunnolla. Jahtasin välillä Mammaa ja välillä se jahtasi minua ja hirmu kivaa oli. Eilen oli ehdottomasti viikon hauskin päivä! Mentiin taas mökille ja pääsin siellä irti ja Mamma antoi minun lähteä omille teilleni. Enhän minä kauas uskalla lähteä, mutta mukavampaa minusta on kierrellä itsekseen rauhassa kuin hihnassa. Löysin lisäksi tunkion, josta löytyi vaikka mitä namisyötävää. Mamma huomasi heti, että olen käynyt tunkolla kun kävin välillä tarkastamassa ettei Mamma ole hävinnyt. Henki kuulemma haisi... Mulahdin myös järveen kun pyörin rannassa, mutta ei se haitannut kun en mennyt kuin "kainaloita" myöten. Iltapuolesta massu oli jo täynnä tunkioruokaa joten en vaivautunut lähtemään pihapiiristä mihinkään. Mamma vielä vähän koulutteli minua seuraamaan ja luoksetuloa ja paikkaa ja vierelle tuloa. Lisäksi leikittiin taas köysilelulla, mutta ei täydellä masulla paljoa jaksa. Kotiin päästyäni vain sulattelin ruokaa enkä vaivautunut tohisemaan ollenkaan.

Maha täynnä nukuttaa hyvin

Tänään on käyty pitkästä aikaa koirapuistossa Mamman kanssa. Juoksujen takia taukoa puistoiluun on tullut melkein pari kuukautta. Sen kyllä huomasi etten ole käynyt siellä harventamassa heinikkoa kun se oli melkein umpeen kasvanut ryteikkö. Seuraavaksi on ohjelmassa iltalenkki Mamman äidin luo.