Uimassa Helsingin koirauimalassa ja Rajasaaressa!

Minusta nämä kuumat kelit on oikein kivoja! Aurinko paistaa ja on lämmintä ja voi ottaa aurinkoa ja haistella kesän tuoksuja. Jos tulee liian kuuma, pienellä läähättämisellä saa päälle märän froteeloimen, joka viilentää ja voi mennä taas ottamaan aurinkoa. Ja välillä saa koirajäätelöä, eli pakastetun nappulaherkun! Kesä on minun suosikkivuodenaika. Siskolle kuuma käy paljon voimakkaammin kuin minulle, varmaan siksi kun sen turkki on erilainen kuin minun. Siskokin ottaa aurinkoa minun kanssa mutta kuumuus väsyttää sitä tosi paljon. 

Sisko viilentävän froteeloimen alla lepäämässä

Loimi mahdollistaa tehokkaan auringonoton

Jätskiä koiratyyliin!

Lauantaina oli erikoinen päivä. Heti aamusta lähdin kahdestaan Mamman kanssa autolla kohti itäistä Helsinkiä ja Helsingin koirauimalaa. Ensivaikutelma paikasta ei ollut lupaava, kun heti kättelyssä piti mennä suihkuun. Sitten mentiin uima-altaalle nuuskuttelemaan ja vähän siinä leikittiin Mamman mukana olleella vesilelulla.

 Sitten sinne tuli semmoinen märkäpukuun pukeutunut uimaope jota menin oikein iloisesti tervehtimään. Ei sitä koskaan tiedä keneltä saa herkkuja. Opelta ei kuitenkaan tullut kuin rapsutuksia. Ne höpötteli Mamman kanssa vähän aikaa ja sitten se ope kantoi minut sinne altaaseen! Ensin vähän panikoin kun naamalle meni vettä mutta sitten tajusin keskittyä uimiseen. Uitiin altaan ympäri pari kertaa ja sitten sain kiivetä ramppia pitkin pois. Sitten se ope ohjasi minut uudelleen veteen ja toistettiin sama homma. Kaikista pahinta on se veteen meno. Kun maa katoaa jalkojen alta. Havaitsin tehokkaimmaksi taktiikaksi siinä vain tehdä iiiiiison loikan kunnon molskahduksella niin sitä maa katoaa jalkojen alta-fiilistä ei tule. Mutta sitten menee kuonolle vettä. Taktiikkani kaipaa ehkä vielä hiomista. Mamma heitti minulle myös sitä vesilelua mikä meillä oli mukana ja kävin sitä hakemassa.

 Muutaman heiton jälkeen minua alkoi kuitenkin väsyttää ja menin kyllä veteen mutta kiersin vain ihan minilenkin ja jätin lelun hakematta. Eihän sen hakemisesta saanut edes palkkaa. Pyh! Uimaope ehdotti Mammalle, että se hommaisi pienempiä vesileluja, koska en selkeästi tykännyt niin isoista leluista, varsinkin kun niistä tuli sitä pahanmakuista vettä suuhun. Polskuttelu kesti puoli tuntia ja sitten lähdettiin suihkun kautta kotiin. Meinasin nukahtaa jo kotimatkalla, niin rankkaa uiminen oli. 

Uiminen kuitenkin vapautti paljon endorfiineja ja olin kotona iloisempi kuin olen ollut aikoihin. Leikin Mamman kanssa ja kun sisko tuli kotiin (olivat olleet pyöräilemässä Isukin kanssa) leikin myös siskon kanssa. Kävin myös iltalenkillä hirmu pirteänä ja iloisena. Uiminen oli niin hyvä juttu minulle, että Mamma varasi saman tien uuden ajan ensi viikon perjantaille, tällä kertaa ilman opettajaa. 

Mamma otti opettajan neuvoista vaarin ja kävin taas vähän tuhlaamassa Mustissa ja Mirrissä. Mukaan tarttui kolme vesilelua ensi kertaa varten.

Kiekuralla ja pallolla on jo vähän leikitty, mutta tuohon ankkaan ei ole vielä saatu koskea.

Tänään oli sitten vuorossa toinen hauska reissu, nimittäin koko lauman voimin startattiin aamupäivällä Rajasaareen. Näin mahtava keli oli houkutellut puiston täyteen porukkaa ja suurin osa oli ymmärrettävästi saaren isoimmalla hiekkarannalla. Oli siinä ihmettelemistä meillä kun kymmenittäin koiria roiskii vedessä ja juoksee ympäriinsä hiekalla. Sisko innostui samantien kahlailemaan Mamman kanssa. Minä pysyttelin mielummin kuivalla maalla. Löydettiin monta kaveria ja otettiin myös keskenämme rallia. Mamma yritti houkutella meitä molempia uimaan, mutta minä menin vain masuun saakka veteen ja sisko siihen asti että sen etujalat oli vielä pohjassa mutta takapuoli rupesi kellumaan. Mutta kyllä vesi mukavasti viilenti. Sisko vain revitteli hiekalla senverran paljon, että lopputuloksena oli reissun päätteeksi melkoisen kurainen sisko. 

Lämmin sää houkutteli paljon uiskentelijoita paikalle

Mamma yrittää saada siskon uimaan

Kotona on tuhat astetta lämmintä ja meitä väsyttää kovasti.

Ihmisten ilmastointilaite

Osteopaatti, OMA sisko ja ravintolapäivä Helsingissä

Viime viikon keskiviikkona minulla oli se osteopaatti. Ei se sitten liittynytkään ruokaan. Pöh. Se oli semmoinen täti joka tutki minun rankaa ja jalkoja ja liikettä. Ensin meidän piti Mamman kanssa ravata pihalla pari kierrosta, että se täti katsoo minun liikkeen. Sitten mentiin sisälle, missä se jutteli Mamman kanssa minun vaivoista. Sitten se alkoi tutkia minun selkää varovasti. Yläselkään kipualueelle se ei kamalasti koskenut, mutta alaselkää tutki enemmän. Alaselän lihakset olivat minulla hyvässä kunnossa eikä niissä ollut jumejakaan, kun Mamma on käsitellyt sitä aluetta itse. Se täti ihmetteli miksi minun häntä lurpattaa hassusti (ihan normaalisti minulle) ja Mamma sanoikin että minun häntä on aina sillä tavalla. Se täti sitten löysi lukon minun SI-nivelestä ja selitti että hännän asento varmasti paranee nyt kun lukko on auki. No, ihan samalla tavalla minun häntä on edelleen, semmoinen se minun häntä nyt vain on.

Sitten se täti tutki minun jalat. Oikea puoleni on paljon lihaksikkaampi kuin vasen ja vasen etujalka oli hieman jumissa. Sitten se puristeli minun polvia ja vasemman polven puristelu sattui! Sanoin sen sille tädille ja se kehotti Mammaa viemään minut ortopedille, koska polven kipuilu voi olla oire ristisidevammasta. Joten lisää lääkärikäyntejä tiedossa. Osteopaatin piti kestää 45min mutta kestikin vain 30min, koska minulle ei kuulemma kipujen takia voinut tehdä juuri mitään. Mammalla oli taas vähän äkäinen olo kun lähdettiin pois, mutta tietääpähän nyt ettei osteopaatista ole meille mitään apua.

Sillä aikaa kun minä olin osteopaatilla, sisko oli käynyt Isukin kanssa pyöräilemässä ja ne oli käynyt yhdessä jätskillä. Kuvat kertovat aika hyvin miten mukava reissu niillä oli ollut.

Sisko on nyt ihan OMA sisko. Siskolla ei tullakaan teettämään pentuja ollenkaan, joten viime viikolla se siirtyi kokonaan Mamman omistukseen. Olemme kaikki tästä oikein iloisia, koska sisko on niin pikkuinen ja lapsekas, ettei siitä varmasti kovin hyvää mammakoiraa olisikaan tullut. Nyt sisko saa olla aina kotona ja pysyä pikkuisena siskonani.

Sisko on vähän tämmöinen: Mamma syö aamuisin terveysmuffinsseja, joista jää niitä paperisia muffinssivuokia. Sisko on jo kahtena aamuna hypännyt Mamman silmän välttäessä tuolille tai pöydälle ja syönyt sellaisen käärepaperin. Siis pelkän käärepaperin. Sisko ei kyllä aina ole se penaalin terävin kynä...

Lauantaina oli jännä päivä kun lähdettiin junailemaan ekaa kertaa ikinä! Juna oli aika täynnä ja siellä oli muitakin koiria, joten siskoa pelotti tosi paljon (tärisi raukkaparka). Mamma otti sen sitten vähäksi aikaa syliin ihmettelemään ja kun sisko alkoi rauhoittua, laski sitten takaisin lattialle. Kyllä me sitten loppumatkasta oltiin jo ihan rennosti kuitenkin.

Paljon katseltavaa

Keskustassa olikin sitten tosi paljon ihmisiä, koska olikin ravintolapäivä! Eli paljon pieniä kojuja ja ihmisiä myymässä ruokaa. Siskon kanssa huomattiin että maastahan voi löytää vaikka sun mitä. Sisko löysi muun muassa useammankin kokonaisen lihapullan. Ihmismäärä oli kuitenkin paikoitellen niin suuri, että Mamma otti siskon syliin, ettei se ruokaa tavoitellessaan jäisi jalkoihin. Minä sain kuitenkin tassutella omin jaloin ja Isukki piti huolen että ihmiset ei kävele minun päälle. Yksi kiva hassuihin vaatteisiin pukeutunut mies tuli antamaan meille ylijäänyttä hirvenlihaa, koska oltiin niin nättejä. Meitä halusi silitellä myös turistit, sekä ulkomaalaiset, että suomalaiset. Saksalaiset turistit jopa kuvasivat meitä ja jotkut muutkin, erityisesti jos pysähdyttiin. Brittituristit halusi kovasti tietää kuinka vanhoja ollaan. Ollaankohan me jo jotain julkkiksia? Lopulta ihmiset ei enää jaksanut edes pysähtyä jokaisen ihastelijan luokse. Kotimatka junassa meni hyvin hyvin väsyneissä merkeissä... Ei meinattu siskon kanssa jaksaa edes päätä pitää pystyssä.

Sunnuntaina otettiin aika rennosti. Käytiin Mamman kanssa pienellä lenkillä ja illalla sitten yhdessä Isukin ja Mamman kanssa vähän pomppupalloa heittelemässä. Sisko rakastaa sitä palloa. Se hauskuutti ihmisiä myllertämällä nurmikolla sen kanssa ja siskon hepulit ja lämmin nurmikko sai minutkin leikkituulelle. Kesä!

Mamma voitti työpaikan liikuntakisasta uuden sykemittarin, nimeltä Suunto Ambit2, joten sitä on nyt testattu tänään ja eilen. Eilen käytiin koko lauman voimin lenkillä ensin muutama kilometri ja sitten me mentiin Isukin kanssa kotiin ja Mamma heitti vielä erikseen juoksulenkin siskon kanssa.

Tänään käytiin semmoisella metsälenkillä Mamman ja siskon kanssa, että minä sain päättää mihin mennään! Se oli ihan superkivaa. Aloitettiin kevyesti kiipeämällä ison ja tosi jyrkän kallion päälle ja juoksemalla siellä. Sitten otettiin vähän vauhdikasta maastojuoksua pöpelikössä. Mamma ja sisko jaksoi aika hyvin minun perässä vaikka lämpötila olikin 27 astetta. Löydettiin yhdeltä polulta kuollut pupu/kettu (en tiedä kumpi mutta se tuoksui herrrrrkulliselta!).Ylitettiin muutama leveä oja, sisko otti pari mulahdusta, mutta ei se sitä haitannut. Sitten juostiin tosi reipasta vauhtia polkuja pitkin ja lopulta päädyttiin suolle ja kastuttiin kaikki! Kivaa!

Nyt on vielä vähän energiaa niin menen leikkimään siskon kanssa.

Jalat alle!

Lauantaina Mamma kävi ihan kahdestaan minun kanssa lenkillä läheisessä metsässä. Sain olla alusta loppuun ihan kokonaan irti, koska en tämän selän kanssa lähde Mamman luota mihinkään. Mamma heitteli minulle vähän palloa ja muuten vain kuljettiin sateen raikastamassa metsässä polkuja pitkin. Lenkki oli oikein rento yhtä kohtaa lukuunottamatta. Lenkin loppupuolella löysin nimittäin pupunhajun erään puron viereltä ja meinasin huitaista perään! Aikeeni paljastui Mammalle kuitenkin ajoissa, koska innostuessani minulla nousee niskakarvat pystyyn. Mamma sitten tiukasti komensi minut takaisin luokseen ja mentiin namin avulla sen hajukohdan ohi. Sen jälkeen alkoi sitten hieman kovempi maasto ja minun selkää alkoi särkeä, oltiinhan oltu jo tunnin verran liikkeellä. En millään meinannut jaksaa kulkea viimeisiä satoja metrejä kotiin asti. Kotosalla olikin sitten hyvä kelliä sohvalla loppupäivä.

Siskon kanssa Mamma kävi taas pyöräilemässä lauantaina. Ne oli ensin käynyt tutun reitin Ikealle ja takaisin ja siitä jatkaneet vielä pienen lenkin toiseen suuntaan. Loppumatkasta siskokaan ei enää jaksanut revittää täysillä. Ja loppuillan se sitten malttoikin vain nukkua. Kävi se tosin taas Mamman kanssa saunomassa. Olisiko siskolla vähän mennyt revittelystä lihakset kireiksi ja lämmin sauna helpotti siihen?

Sunnuntaina me oltiin vielä aika väsyneitä siskon kanssa. Ihmiset meinasi ensin että oltaisiin lähdetty ensimmäistä kertaa junailemaan, mutta sitten Isukki lähti itsekseen pyöräilemään sen sijaan. Mammallakin oli energiaa, joten se pisti meidät hihnaan ja lähdettiin juoksemaan pitkästä aikaa! Koska meidän energiatasot ei ollut kovin korkeat, hölkättiin siskon kanssa nätisti Mamman vierellä koko matka. Ja sitten kotona suoraan nukkumaan.

Vähän väsytti

Sisko tosin sai nukkua vain hetken kun sen oli taas aika lähteä liikkeelle Mamman kanssa. Ne meni tapaamaan beaglekavereita koirapuistoon. Meillä on nimittäin semmoiset beagleveljekset kavereina kun Lupu ja Rymy ja ne on siskolle tosi hyvää koirapuistoseuraa koska ne ei pelkää ketään. Sisko ottaa niistä selkeästi mallia ja uskaltaa seurustella reippaammin vieraiden kanssa kun pojat näyttävät ensin mallia. Ja poikien kanssa voi vähän ottaa rallia pitkin puistoakin. Sunnuntainakin puistossa oli paljon isoja koiria, muun muassa kaksi mustaa labradoria (taas). Mutta sisko meni Mamman kanssa kauemmas odottelemaan Lupua ja Rymyä ja vasta sitten kun pojat pääsi puistoon, Mamma meni siskon kanssa lähemmäs muita koiria. Sisko sai tavata myös kaksi possua! No okei, ranskanbulldoggia... Mutta ne röhki niinkuin possut.

Minunkin silmät alkoi luppasta kun katsoin nukkuvaa siskoa

Omalla petillä on hyvä nukkua. Kunhan siinä on tarpeeksi pehmusteita.

Eilen käytiin sitten taas Mamman kanssa juoksemassa. Juokseminen tuntuu minusta yllättävän hyvälle ja innostuin vähän riekkumaankin hihnassa, joka Mamman mukaan ei ole kovin hauskaa, koska sitten siskokin alkaa riehumaan ja sitten juokseminen on jo aika vaikeaa. Kunnialla selvittiin kuitenkin lenkin loppuun ja kivaa oli!

Isukki kävi hakemassa minulle kopan varastosta, jotta pääsisin sinne köllimään sen sijaan, että menisin aina Isukin jalkoihin tietokonepöydän alle. Kun minulla on selkä kipeä, tykkään että yläpuolellani on jotain. Koppa on siihen oikein sopiva ja siellä on mukavan paljon pehmusteitakin.

Innolla koppaan!

Siskokin tykkää kölliä kopassa

Tänään on taas satanut vettä. Ja sehän meinaa sitä, että me ei siskon kanssa haluta ulos. Ollaan sitten nakerreltu luita ja nukuttu. Mutta kyllä meistä on mukavaa välillä lepäilläkin ihmisten kanssa.

Autettiin Mammaa siivoamaan... tavallaan.

Siskokin auttamassa

Sateiset terveiset

Keskiviikkona Mamma tuli aika myöhään töistä ja se oli hirmu väsynyt, joten se passitti Isukin siskon kanssa pyöräilemään. Meitä jännitti Mamman kanssa kovasti miten niillä menee, koska ne meni ekaa kertaa kahdestaan pyörällä. Mutta hyvin oli kaikki mennyt! Ne oli mennyt aika reipasta vauhtia ja sisko oli paljon väsyneempi kun se oli esimerkiksi maanantaina kun se kävi Mamman kanssa.

Sisko on kyllä ovela kun se käy rankemmalla lenkillä. Mamma antoi meille ruuan ennenkuin sisko lähti lenkkeilemään, mutta sisko "unohti" että oltiin jo syöty kun ne tuli takaisin. Se kitisi niin kauan kunnes ihmiset heltyi ja saatiin vähän leikkelettä jääkaapista. Hyvä sisko!

Minun kanssa Mamma vietti taas hierontailtaa. Mamma sai aika hyvin molemmat puolet käsiteltyä ja niskani ja yläselkäni ei ole enää yhtään niin jumissa mitä ne oli vielä vähän aikaa sitten. Jotkut kohdat on vielä arkoja, mutta niihin saan sitten pitemmän lämmityksen kauratyynyllä.

Torstaina ja eilen satoi melkein koko päivän vettä. Me ei siskon kanssa tykätä yhtään vesisateesta ja kun ihmiset yritti viedä meitä ulos, me käännyttiin heti kotiin kun oltiin tehty tarpeet. Sitten riehuttiin sisällä.

Eilen sateessa oli senverran taukoa, että päästiin käymään koirapuistossa. Siellä oli iso musta labradori kun me mentiin sinne, mutta onneksi se oli aika lunki (ja lihava), joten se ei pelottanut siskoa kauheasti. Syötiin siskon kanssa ruohoa siihen saakka kun se labradori lähti pois, sitten ihmiset heitteli meille palloa vähän aikaa. Ja muutamaan otteeseen leikittiin myös pallon etsintää. Meidän pitää odottaa paikallaan sen aikaa kun Mamma käy piilottamassa pallon jonnekkin puistoon ja sitten meidän pitää etsiä se. Me löydettiin pallo joka kerta!

Kotona Mamma piilotti meidän ruuan ympäri kämppää ja meidän piti etsiä iltaruoka nappula kerrallaan. Siinä oli mukavasti tekemistä, tosin minä taisin löytää enemmän nappuloita kun sisko, koska sisko heräsi neljältä yöllä kitisemään ruokaa. Mamma antoi sille pari namipalaa, niin sitten se malttoi odottaa aamuruokaan saakka. Mitäs ei keskittynyt etsimään loppuun saakka!

Illalla käytiin vielä Mamman kanssa saunassa. Meistä on mukavaa kun pääsee saunan lämpimään. Minä en aina halua kiivetä alinta laudetta ylemmäs, mutta siskon löytää yleensä ylälauteelta. Sisko jäi lisäksi vielä saunomaan sittenkin kun Mamma lähti pois. Sisko saunoi itsekseen varmaan puoli tuntia ylälauteella, kunnes Mamma kävi komentamassa sen pois. Sisko tuli pois hyvin vastahakoisesti ja jäi kylppärin ovelle murjottamaan.

Sisko nauttii saunasta

Mitäköhän kivaa ihmiset keksii meille tänään. Nyt ne vaan istuu koneella molemmat. Minä menen jatkamaan siskon kanssa riehumista!

Selän kunnostusta

Mammalla on nyt hirmu inspiraatio saada minun selkä taas kuntoon, kun se katseli blogista vanhempia kuvia minusta missä olen virkeä ja oma itseni. Eilen se käsitteli minun selkää varmaan tunnin lämpötyynyllä ja ttoucheilla (ks. tämä blogikirjoitus). Mamma löysi minun niskasta kipeän kohdan, johon en kamalasti antanut koskea. Mamma lämmitteli sitä kohtaa lämpötyynyllä ja se kyllä tuntui mukavalta. Laitoin silmätkin kiinni. Onneksi Mamma osaa kuunnella minua ja muuttaa käsittelytyyliä aina jos reagoin yhtään.

Tänään minulla on ollut jo selkeästi virkeämpi olo. Otin siskon kanssa pienet hepulitkin pihalla (hihna vähän rajoitti). Isukin homma oli tänään väsyttää sisko, jotta Mamma sai vietettyä minun kanssa laatuaikaa, joten sisko kävi Isukin kanssa yli tunnin lenkin pururadalla. Sisko oli saanut olla irti ja se oli kovasti leikkinyt mukana olleella pallolla ja ne oli juossut Isukin kanssa ja hirmu hauskaa oli ollut. Kotiin tullessa sisko kävi sitten jo ihan ylikierroksilla. Me vähän rähistiin keskenämme, mutta kun Mamma komenti niin sisko pyysi heti anteeksi minulta pusuttelemalla nenuani. Taisi ymmärtää, että meni vähän liian hepuloimiseksi.

Minun kanssa Mamma teki ensin vähän paikallaoloharjoituksia sisällä (palkkana Cesar-liha-ateriaa!) ja sen jälkeen lähdettiin pihalle. Mamma ei laittanut minua hihnaan vaan otettiin seurausharjoituksia, käännöksiä ja liikkeestä pysähtymistä. Kaikki meni hienosti, vaikka edelleen minulla on aika huono häiriönsietokyky (Mamman mielestä...) seuraamisessa. Minua kiinnostaa kovasti mitä ympärillä tapahtuu, joten yritä siinä sitten tuijottaa Mammaa kun ohi juoksee lapsia. Minulla oli kaikesta huolimatta ihan superhauskaa! Mammakin huomasi sen kun meinasin heiluttaa koko pyllyni irti kun häntäni vispasi niin kovasti.

Kotona Mamma sitten taas käsitteli minun selkää lämpötyynyllä ja kokeili niitä minun kipeitä kohtia, jotka tänään ei sitten enää ollut niin kipeitä. Sain taas tunnin verran hierontaa ja lämmitystä ja sen jälkeen mentiin Mamman kanssa kahdestaan hetkeksi saunaan. Nyt on mukavan rento olo.

Ensi viikolla minulla on kuulemma aika osteopaatille. Mikäköhän se on? Toivottavasti jotain mistä saa ruokaa.