Pikkuhousuviikot ja taaaas kipeänä

Juoksut kestivät taas ikuisuuden. Minua niin ottaa päähän niiden typerien pöksyjen pukeminen aina sisälle tultaessa. Onneksi nyt olen saanut olla jo ilman housuja yli viikon. Kyllähän ne kestikin yli kaksi viikkoa.

Juoksujen lisäksi on harrastettu paljon liikuntaa. Päivittäin olen kävellyt ihmisten kanssa noin kolme tuntia ja juossut joka päivä umpihangessa. Kuten aikaisemmin mainittu, tällä siis Mamma yrittää välttää viimekesäisen valeraskausfiaskon. Muutaman kuukauden kuluttua minulla saattaakin sitten olla edessä leikkaus, että näistä ongelmista päästäisiin eroon. Ei ole kivaa olla puolet vuodesta ihan hirmu väsynyt joko juoksujen tai sitten valeraskauden takia. Nyt on tosin muutaman päivän ollut niiin tosi kylmä, että ei ole ulkoiltu kuin pakollisen verran. Vaatteetkin päällä lenkit on olleet alle puoli tuntia.

Lenkkeilyä uusi pusakka päällä

Lenkkeilyn lisäksi on käyty Savonlinnassa. Siellä ei ole tullut käveltyä ihan yhtä paljon, mutta olen treffaillut pitkästä aikaa Bellaa ja Bellan pikkusiskoa Nitaa. Nita ja Bellahan ovat luonnollisesti molemmat minua nuorempia, eli minulla on siinä porukassa suurin auktoriteetti. Käytiin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran Savonlinnassa ja lauantaina lenkillä sakemannien kanssa. Minäkin sain olla irti, vaikka juoksuillani olinkin. Eipä sillä että minä niiden kinoksien yli olisin mihinkään lähtenyt. Bella yritti komennella minua ja Nita härnäsi ihan koko ajan, joten minulta meni hermo ja komensin molemmat ipanat pientareelle ja käskin pysyä siellä! Olin ihan pikkuisen ylpeä kun ne totteli minua, olenhan aika paljon pienempi kuin täysikasvuinen saksanpaimenkoira...

Savonlinnan reissuihin sisältyi lisäksi lenkkeilyä potkukelkan kanssa (kyydissä ja vierellä hölkytellen). Kyydissä istuin Mamman sylissä kun Isukki ohjasi meidät mäkeä alas. Minusta se oli jännää mutta Mammaa taisi pelottaa kun se kiljui koko laskun. Toissa lauantaina ihmiset käväisi kaupungissakin ja tuli takaisin mukanaa kaikkea kivaa! Sain kolme uutta lelua (perus kongin, onkilelun ja pallon). Pallolla Mamma halusi harjoitella noutoa, kun minä en oikein osaa palloa noutaa. Taisi Mamma ehtiä jopa viisi kertaa sitä palloa heittää kunnes se pöhlä heitti sen hankeen ja se hävisi. Joten se siitä harjoittelusta. Onkilelu olikin sitten kivempi tapaus. Se oli kuin iso kissanlelu, eli keppi, jossa on narun päässä pörröinen lelu, mutta hieman kestävämpi vain. Sitä ötökkää on tosi kiva jahdata ja vetää ja Isukki leikkii samalla, että olen kala ja se kelaa virveliä. En sitten ymmärrä, että miksi... Niiden lisäksi Mamma osti minulle uuden Hurtan fleecepusakan. Se on jopa yllättävän hyvä päällä, mutta en edelleenkään tajua niitä jalkoihin tulevia kumilenkkejä. Mutta kyllä sen kanssa voi sentään liikkua.

Viime viikon sunnuntaina sain kaveriksi taas Miian. Miialla on vähän vaikeuksia kotona, joten se pääsi meille kahdeksi viikoksi evakkoon. Minusta on mukavaa, että päivisinkin on kaveri kenen kanssa leikkiä jos tylsistyttää. Ollaan myös keksitty vähän kolttosia, jotta Mammallakin olisi jotain odotettavaa kun tulee kotiin. Ollaan tuhottu pari teippirullaa ja seinäkiinnikkeitä levitettiin pussillinen keittiöön, Miia on syönyt lyijykynän, ollaan syöty kynttilöitä ja muuta mukavaa. Lenkit on ollut aikamoista sähläämistä, kun Miia ei oikein osaa kulkea nätisti hihnassa. On käyty futiskentällä juoksemassa ja koirapuistossakin kerran, mutta kovat pakkaset ovat aiheuttaneet sen, että sisällä on pitänyt olla ihan liikaa.

Isukin luo!

Hajuja

Lumikuono-Miia

Kilpajuoksu

RRRRRRäyh!

Mukkelismakkelis

Löysikö Miia jotain?

Lumiaura?

Futiskentällä

Kovat pakkaset ovat aiheuttaneet myös terveysongelman minulle. Toissapäivänä minulta lirahti parit pissit sisälle ja eilen kolmet. Kolmannet pissit tulivat siten, että kävelin n. 4m ja pissi vain lorisi lattialle. Eli rakon kontrolli hävisi kokonaan. Lisäksi olin alkanut muutamaa päivää aikaisemmin juomaan tosi paljon. Nämä herätti Mamman sitten eilen että kaikki ei ole nyt kunnossa. Mamma epäili pissatulehdusta, koska oli niin kylmä ja minulla alapää vielä turvonnut juoksuista. Mamma soitteli päivystävälle eläinlääkärille ja saatiin kutsu tulla samantien vastaanotolle. Mamman äiti lähti meitä sinne viemään. Mamman piti vielä saada minulta näytekin lääkäriä varten. Säikähdin tosi kovasti kun Mamma tuli pissiessä minua häiritsemään rasian kanssa, mutta sai kuitenkin hyvän näytteen. Lääkärissä jouduttiin vähän aikaa odottelemaan, mutta kun oli meidän vuoro lääkäri sanoi, että testi oli ollut positiivinen virtsatieinfektion kohdalla. Lääkäri tutki vielä muutenkin; mittasi kuumeen, tutki massun aristusta ja virstarakkoa, kuunteli sydämmen ja tutki alapään. Sitten se pisti minuun kaksi pistosta (kuulemma lääkettä) ja kehui kovasti miten rennosti suhtauduin tutkintaan. Minulle se eläinlääkärin pöydällä oleminen on jo tuttua, joten olin itsevarmasti häntä pystyssä pöydällä. Ne pistokset vain vähän ihmetytti. Sitten lääkäri kirjoitteli minulle reseptin antibiootille ja kipulääkkeelle ja sitten lähdettiin. Minun jälkeen vuorossa oli noutaja, joka oli ihan verinen ja ontui. Kuulin ohimennen kun eläinlääkäri sanoi koiran tapelleen ilveksen kanssa! Aika hullu tapaus. Käytiin vielä hakemassa minulle lääkkeet apteekista ja sitten kotiin, missä Miia ja Isukki odotteli. Mamma oli aikonut käydä minun kanssa vielä Mamman isovanhempia tervehtimässä, mutta sain jäädä kotiin ja Mamma otti Miian mukaan.

Tänään on käyty vain pisulla muutaman kerran ja kerran lenkillä. Minulle puettiin tosi paljon päälle ja onneksi en ihan kamalasti palellut. Ihmisten piti käydä pikaisesti kaupassa, joten Isukki kysyi kaupan (Salen) myyjältä saadaanko me ja Mamma odottaa muutaman minuutin kaupan tuulikaapissa, koska pakkasta oli -30. Ja uskotteko että se myyjä ei antanut! Me meinattiin paleltua ihan kuoliaaksi pihalla odottaessa. Mamma ja Isukki oli tooooooosi vihaisia kun lähdettiin kotia kohti ja puhui jotain jostain "boikotoinnista". Mutta minä keskityin pitämään tassut mahdollisimman paljon ilmassa.

Tänään kuitenkin otettu rennosti.