Pääsiäisloma

Ihmiset ovat hemmotelleet minua loman aikana. En kuitenkaan ole saanut herkkuja ilmaiseksi tai mitään sellaista, vaan olen päässyt koko lauman kanssa pitkille lenkeille kolmesti päivässä ja viikonlopun aikana tie on monesti vienyt koirapuiston kauttakin. Mamma on vähän opettanut minulle jotain pieniä temppujakin, mutta enimmäkseen olen ottanut rennosti lenkkien välissä.

Isukin kanssa maailman menoa ihmettelemässä parvekkeella

Perjantaina törmättiin melkein heti lenkin alussa Isukin serkkuun ja sen kahteen shelttiin, Nellaan ja Unnaan. Nella on kuulemma ollut minun ihmisillä hoidossakin ennen minua, mutta Unna on uusi tapaus. Nella on hieman arka eikä oikein tykkää leikkiä minun kanssa, mutta Unna on oikein vilkas ja hauska leikkikaveri. Minua vaan ärsyttää vähän se shelttien tapa vain juosta eikä painia. Minusta on hauskempaa temuta ja telmiä eikä koko ajan vain juosta. Hyvä on, myönnän etten oikein koskaan pärjää juoksijoita vastaan ja olen niille siksi hieman katkera.

Onneksi lauantain koirapuistoilu oli minun leikkien kannalta mukava. Pääsin telmimään yksivuotiaan hirvikoiran kanssa, joka sekin kyllä juoksi aika paljon, mutta muisti myös painia vähän. Ihmiset oli vähän tuhmia ja valtasi koko koirapuiston molemmat puolet (isojen ja pienten puolet) ja me juostiin kaverini kanssa niiden välillä. Se minun kaveri vain tuppasi kuolaamaan aika kovasti, joten leikin lopuksi minä olin aivan kuolasta märkä. Hauskaa kuitenkin oli ja ihmisistäkin on mukava katsoa kun virnuilin niille. Loppulenkillä maltoin sitten kulkea jopa melko nätisti hihnassa kun olin saanut pahimmat energiat poltettua.

Kyllä minä osaan kulkea hihnassa. Joskus.

Ihmisten loman kunniaksi aloitin myös takin vaihdon talviasusta kesäpukuun, eli ihmiskielellä minulla alkoi karvanlähtöaika. Nyt olen iloisesti levittänyt karvojani aivan joka paikkaan kotona, huolimatta ihmisten turhista yrityksistä vähentää irtokarvan määrää kampaamalla minua erikoiskammalla. Ihmiset saattava kerätä minusta pingispallon kokoisen määrän karvaa ja kun pääsen taas sohville, olen hieronut niihin vähintään saman verran lisää. Onneksi minun ihmiset ei ole karvakammoisia.

Tänä aamuna ei ollut kovinkaan kivaa. Mamma nimittäin katsoi minun hampaita ja huomasi poskihampaiden olevan ienrajasta melko kellertävät. Sitten se päätti, että nyt minun hampaat harjataan. Olen tähän asti onnistunut välttämään sen päättäväisellä rimpuilulla, mutta nyt Mamma värväsi Isukin pitelemään minua kun Mamma käytteli harjaa. Minä en yhtään tykännyt hampaiden harjauksesta, mutta tällä kertaa en vain päässyt pois. Kun operaatio oli suoritettu loppuun, Mamma antoi minulle koirien "hammastikun", eli erityisen puruluun hampaiden hoitoa varten. Nykyään minulla ei mene sellaisen syömiseen kuin hetki kun pentuna yksi tikku kesti monta päivää. Minähän tosiaan täytän ensi viikon torstaina 6kk.

Mamman ärsytykseksi olen keksinyt miten saan keittiön kaapit auki. Kotona ollessaan ihmiset ei enää päästä minua keittiöön ilman valvontaa, sillä suunnistan suoraan keittiön kaappia aukomaan ja kaivelen sieltä vaikka sun mitä herkkuja. Siellä kun sattuu olemaan minulle purutikkuja, iso ydinluu, hammastahnaa ja vaikka mitä.

Äskettäin käytiin tuossa lauman kanssa iltalenkillä. Mentiin ensin yhdelle suljetulle jalkapallokentälle, jossa ihmiset heitteli minulle keppiä ja muutenkin leikitti. Sitten käytiin vähän haistelemassa koirapuistoa ja kurkkimassa jospa sinne tulisi leikkikavereita. Kun ketään ei kuulunut, lähdettiin kuljeskelemaan muualle ja ihmiset laski minut kulkemaan vapaana, vaikkakin hihna laahasi perässä. 

Futiskentällä leikkimässä

Koirapuiston tarkistus

Isukin koirapuistoon haravoima lehtikasakin piti tarkistaa

Kepinsyöntitauko

Rantakin piti tarkistaa

Ihmisten pelottelua ja virtaa virtaa virtaa...

Mamma leipoi eilen brownieseja. Sitten se hölmö jätti ne keittiön tasolle jäähtymään ja lähti olohuoneeseen. No minähän tarkkanenäisenä haistoin ne ja vedin leivinpaperia niin, että sain sieltä niitä namiherkkuja itselleni. Ehdin kolme palaa syödä ennenkuin Mamma tuli takaisin ja sai minut kiinni itse teosta. Sitten ne herkut lähtikin piiloon. Ihmiset huolestui kuitenkin kun niissä leivoksissa oli paljon suklaata ja minä en saa syödä suklaata. Isukki soitti eläinlääkärin päivystykseen, että pitääkö meidän lähteä sinne, mutta lääkäri oli sitä mieltä että minulla luultavasti tulee vain masu löysäksi. Mamma ja Isukki seuraili minua koko illan ja katsoi, että minä varmasti olen vielä hengissä. Ei minulle tullut kuin vähän masu pipiksi. Ihme säikkyjiä.

Namiherkkuja!

Herkuttelun jälkeen...

Suklaaleivokset taisi kuitenkin aiheuttaa minulle jonkin sortin sokerihumalan, sillä olin aamulla niin virkku ja villi, että itseänikin hämmästytti. Mamma lähti minun kanssa aamulenkille jo ennen kahdeksaa, mutta ei menty kovin pitkää matkaa. Sitten juoksin kiusaamaan Isukkia sänkyyn. Ihmisiä ei enää juurikaan sen jälkeen nukuttanut. Otin rennosti aamupäivän lauman kanssa, mutta sitten lähdettiin taas lenkille ja kunnon lenkki olikin! Yhteensä lenkille tuli mittaa 7,5km, mutta koko matkaa ei menty yhteen putkeen. Matkalla käytiin Mamman isovanhempien luona piipahtamassa, Isukki kävi kaupassa ostamassa matkajuomaa ja sitten mentiin vielä Mamman vanhemmille, jossa oltiin jonkin aikaa. Leikin siellä etsintäleikkiä ja muutenkin riehuin aika paljon. Loppumatkalla sain kehuja kun kuljin niin nätisti hihnassa. Kotona sain ruuan ja sitten olikin mukavan rento olo ja kävin päiväunille. Mammaa nauratti kun nukuttiin Isukin kanssa ihan raatona sohvilla.

Nyt minulla on taas aika paljon virtaa ja Mamma tuossa äsken yritti vähän koulutella minua sen energian purkamiseksi. Olin niin innoissani, että tarjosin kaikkia osaamiani temppuja ennenkuin Mamma ehti edes sanoa komentoa. Muutenkin minulla taisi mennä temput vähän ristiin kun en malttanut keskittyä. Tänä iltana on ohjelmassa vielä iltalenkki ja minä olisin kyllä ihan valmis menemään toisen 8km lenkin.

Lopuksi vielä vanhoja kuvia...

Parvekkeelta kurkkimassa

Kuka johtaa ja ketä?

Blogissa on ollut nyt aika hiljaista, mutta se johtuu vain siitä ettei meidän elämään kuulu mitään ihmeellistä. Edellisen kirjoituksen aikoihin käyttäydyin aika huonosti ja Mammalla meni minuun monesti hermo, koska en kertakaikkiaan totellut sitä missään kohtaa. Olin myös edelleen apea enkä lenkeillä välillä halunnut tehdä muuta kuin jäystää keppejä. Lopulta Mamma sitten huomasi, että meillä on aikamoinen johtajuusongelma tässä talossa. Ihan huomaamatta minä olin ottanut johtajan paikan, kun ihmiset ei sitä selvästikkään osanneet. Mamma päätti sitten laittaa asiat järjestykseen ja ottaa johtajuuden minulta takaisin.

Lenkit meillä menee nykyään tietyn kaavan mukaan. Lenkin alussa käytetään 5-10minuuttia vapaaseen haisteluun ja namien etsintäleikkiin ja pissitykseen. Sitten lähdetään liikkeelle ja silloin ei enää saa jäädä keppejä jäystämään eikä haistelemaan vaan silloin pitää kulkea Mamman tahtia. Koska olen vielä pieni, en jaksa aina keskittyä kovin kauaa, joten ensimmäinen kulkemisosuus ei ole kuin 15-20 minuuttia ja sitten pidetään taas haistelutauko. Sitten jatketaan vielä jonkin aikaa kulkemista. Lenkin jälkeen saan ruuan. Tämmöisiä lenkkejä on tarkoitus tehdä kolme päivässä, mutta ihmiset on vähän lipsunut siitä nyt kun Mamma on kipeä ja Isukin on hoidettava lenkitys.

Nykyään minä kunnioitan Mammaa jo paljon enemmän ja tottelen sitä mielelläni. Mamma on myös huomannut miten johtajuuden ottaminen minulta tekee minut paljon iloisemmaksi ja pirteämmäksi. En en ole apea ja leikin välillä jopa itsekseni ja puuhailen omiani. Ollaan pikkuisen harjoiteltu myös pyörän kanssa lenkkeilyä, mutta vain vähän koska olen vielä liian pieni siihen. Minä innostun pyörästä nyt jo ihan hirmuisesti ja yritän roikkua polkijan lahkeissa ja syön omaa hihnaani, mutta minusta se pyörä on vaan superhauska! Ihmiset ei koskaan juokse minun kanssa ja minä haluan juosta. Pyörän kanssa saan juosta, vaikka Mamma yrittääkin rauhoitella minua niin, että vain ravaisin vierellä enkä laukkaisi kuin heikkopäinen hevosenvarsa.

Nyt kun kevät tulee, en pääse tietenkään enää jäälle vapaana juoksemaan, eikä Mamma uskalla päästää minua enää muualle irti. Koirapuistossa saisin tietysti olla vapaana, mutta ihmiset ei enää vie minua sinne niin paljon, sillä minua ei huvita juosta siellä vaan alan vain syömään keppejä (siis tosiaan syömään, ihan massuun saakka). Jos Mamma yrittää kieltää minua, lähden vain karkuun. Minusta se leikki on hauska, mutta Mammasta ei.

Ensi kuussa meillä on ohjelmassa MEJÄ:n alkeiskurssi. Eli siis metsästysjäljestystä. Mennään Mamman kanssa viikonlopuksi metsästysmajalle jonnekkin Mikkelin korpeen, jossa sitten treenataan mejää ensin lauantaina 12-21 ja sunnuntaina 8-17 eli täydet työpäivät. Uskon kuitenkin olevani jo superjäljestäjä, sillä leikin namien etsintää Mamman kanssa monta kertaa päivässä, eli olen jo melko hyvä nenänkäyttäjä. Ainoa ongelmani on liika innostus, jolloin saatan kävellä namin yli, enkä silti huomaa sitä koska vauhtia on liikaa.

Pahoittelen tämän tekstin kuvien puutetta, mutta minusta ei nyt vaan ole otettu uusia kuvia vähään aikaan. :)

Mieli maassa ja väsymys

Minulla on tapana jäädä huutamaan kun lauma jättää minut yksin. Ihmiset on sitten jättäneet minulle paljon tekemistä kun ne lähtee, mutta aina minua ei kiinnosta tehdä mitään. Mamma päätti sitten eräs aamu väsyttää minut aamulla ihan kunnolla, eikä päästänyt minua pissityksen jälkeen enää Isukin viereen nukkumaan. Mamma keksi minulle koko ajan jotain tekemistä ja sitten se vielä komensi Isukin ylös touhuamaan minun kanssa kun lähti. Koska en päässyt tavanomaisille aamu-unilleni, olin Isukin lähtiessä aika väsynyt. En jaksanut touhuta herkkujen kanssa kuin 15 minuuttia ja sitten kävin suoraan nukkumaan. En edes inissyt saatika sitten huutanut. Yleensä olen touhunnut noin 20 minuuttia ja sitten aloittanut huutamisen. Mamma sanoi sen olevan hyvä juttu. Tänään Mamma kävi vielä eläinkaupassa ja toi mukanaan sieltä semmoisen puuhalelun, josta tipahtelee nameja aina välillä kun sitä pyörittelee.

Tässä nyt on eletty aikalailla arkea. Mamma on vienyt minua koirapuistoon ja lenkkeilemään ja olen tavannut uusia ja vanhoja koirakavereita. Olen leikkinyt Caron, Leon, kahden ajokoiran, Doriksen ja vaikka sun kenen kanssa. Minulla on ollut leikkiessä aina tosi hauskaa, mutta muulloin olen pari päivää ollut melko apaattinen ja väsynyt.

Tämän pienen kuusen koirapuistosta aion tuhota kevääseen mennessä

Tänään Mamma ihmetteli kun minä en halunnut olla ollenkaan aamulenkillä. Minua ei huvittanut yhtään kulkea ja Mamma joutui periaatteessa vetämään minua perässään. Koirapuistossakaan minua ei huvittanut haistella vaan istuin vain aidan vieressä katselemassa ulkopuolta. Poistullessa törmättiin Caroon, jonka kanssa peuhasin vähän, mutta ei minua oikein sekään innostanut. Päivälläkään lenkkeily ei maittanut vaikka sain kulkea vapaana. Käytiin lopuksi lauman kanssa vielä koirapuistossa, jossa olikin tosi isoja leikkikavereita. En ole aikaisemmin niin isojen kanssa touhunnut, joten olin vähän ihmeissäni. Loppuvaiheessa toinen niistä isoista lähti jahtaamaan minua ja jyräsi minut ihan kunnolla. Säikähdin tosi pahasti ja satutin sekä toisen etu- että takajalan. Mamma ja Isukki varmistivat, etteivät jalkani kuitenkaan pahasti vahingoittuneet ja päästivät minut vielä hetkeksi leikkimään, etten alkaisi pelätä isoja koiria. Jatkoin ihan mielelläni leikkiä, mutta olin kyllä paljon varovaisempi kun isot riehuivat. Sitten lähdettiinkin jo kotiin.

Välillä mietin, että kyllä nuo ihmiset osaavat sitten olla tyhmiä. Mamma ja Isukki eivät ole leikkineet minun kanssa pitkään aikaan. Siis leikkineet leluilla vain ilman mitään koulutusta. Tänään Mamma antoi minun valita lelulaatikosta Nalle Puh pehmolelun ja leikki minun kanssa sillä oikein kunnolla. Sitten se vielä jaksoi ihmetellä kun minä olin heti paljon iloisempi ja pirteämpi! Nyt olen koko illan saanut vain leikkiä leluilla, koska Mamma nosti minun lelulaatikon niin, että pääsen sieltä itse hakemaan mieleisen lelun. Olen pitkin iltaa hakenut sieltä jo yhtä sun toista. Kyllä noita ihmisiä on vielä koulutettava kun eivät älyä leikkiä minun kanssa kunnolla. Uskon kuitenkin tilanteen nyt muuttuvan.

Välillä piti käydä mutustamassa Mamman paitaa

Löysin pureskeltavaa lelulaatikosta

Lopuksi vielä kuvia Mamman kännykän uumenista:

Vauhti päällä

Nukkumapaikka nro 1.

Nukkumapaikka nro 2.

Nukkumapaikka nro 3.

Nukkumapaikka nro 4.

Minä ja Donna

Viikonloppuaamuina on mukava kölliä ihmisten vieressä (ja yleensä olla se viimeinen ylösnousija)