Viikko sitten Mamma vei minut taas eläinlääkäriin. Mamma halusi kuvauttaa minun selän, koska olen ollut paljno reippaampi ja iloisempi nykyään. Mamma halusi nähdä onko selässä tapahtunut muutoksia parempaan suuntaan. Tulos oli lähinnä huonompi. Minun niskan nikamat on jo lähes luutuneet yhteen, mutta muutoksia on alkanut tulla myös loppuselkään. Eläinlääkärin mukaan minun nikamavälit on kuitenkin alaselässä niin isot, että muutokset eivät luultavasti koskaan aiheuta oireilua. Joudun siis jatkamaan lääkitystä ja välttämään ylhäältä alas suuntautuvia hyppyjä. Lääkitystä voi kuitenkin vähentää, jos vaikuttaa siltä etten tarvitse sitä (ja tällä hetkellä en ole kipulääkkeillä). Lääkäri kehotti Mammaa myös antamaan minulle glukosamiinia, eli samaa mitä käytetään ihmisten nivelten hoidossa. Liikunta ja lääkitys siis minun olon mukaan, jos jaksan liikkua saan liikkua mutta suuria energiapuuskia pitäisi välttää, koska äkkinäiset liitteet voi särkeä selkää.
Perjantaina käytiin vähän mökillä juoksemassa. Pakkanen sai siskon palelemaan, joten ei voitu olla kovin kauaa, mutta senverran että pahimmat energiat sain purettua pois. Onneksi meillä on niin lyhyt matka mökille!
Perjantaina maahan satoi myös ensilumi ja siitäkös sisko oli ihmeissään. Se ei ollut koskaan ennen nähnyt lunta. Sisko kun on syntynyt kesällä ja sen mielestä pitäisi aina olla lämmintä. En tosin väitä vastaan siinä, en itsekään pahemmin pakkasesta perusta. Me tykätään siskon kanssa enemmän makoilla sisällä peiton alla lämpöisessä jos on pakkasta. Tai sataa vettä. Tai tuulee tosi kovaa. Tai sataa räntää. Oikeastaan aina muulloin kuin aurinkoisella lämpimällä säällä.
Eilen käytiin testiajamassa uusi panta.
 |
| Uusi panta! |
 |
| Mahanalus jalkoja täynnä |
 |
| Sisko yrittää saada minut kiinni |
