Viime aikojen tapahtumia

Minulla tosiaan oli 1v syntymäpäivät! Niistä tosin on jo yli kuukausi, koska Mamma on taas ollut laiska/kiireinen eikä ole auttanut minua kirjoittelemaan. Minulla kävi paljon vieraita sekä virallisena syntymäpäivänäni, että sen jälkeenkin. Isukin serkku kävi Unnan kanssa piipahtamassa, Mamman äiti kävi ja seuraavana päivänä Mamman isä. Ihmisille tarjoiltiin karjanlanpiiraikoita, brownieseja, pikkuleipiä, kaakaopalleroita sekä tosi hieno marjapiirakka. Piirakka oli minun mielestä niin hieno, että pakkohan sitä oli päästä maistamaan. Mamma jätti piirakan pöydälle jäähtymään, joten otin tilaisuudesta vaarin ja kävin maistamassa. Mamma ei tykännyt siitä yhtään... Ehdin kuitenkin syödä piirakasta melkein kolmasosan, eli voitolle jäin, vaikka kovat torut sainkin osakseni. Mutta kukapa synttärisankarille jaksaisi olla pitkään vihainen! Illalla sain lopulta hienon kakkuni. Siinä oli 200g naudan jauhelihaa, 100g naudan mahaa, purkillinen kermaviiliä ja kynttilänä vielä puolikas nakki. En ole ikinä nähnyt niin hienoa kakkua. Harmi että synttäreitä saa juhlia vain kerran vuodessa...

Vieraiden tarjoilut

Minun kakku

Marraskuun 13. osallistuin ensimmäiseen viralliseen näyttelyyni. Lähtö näyttelyyn tapahtui aikaisin aamulla Mamman kanssa, kun minun kasvattaja tuli meitä hakemaan. Mukana niillä oli minun veli Patu, minun sisko Manta ja minun serkkutyttö Selma. En ollutkaan nähnyt Mantaa ja Patua kuin viimeksi ennen luovutusta. Mutta sitten tyhmät ihmiset törkkäsi minut kuljetusboksiin ja piti jatkaa matkaa kohti Kouvolaa. Paikan päällä minua ihmetytti ja pelotti aika paljon, koska ympärillä oli niin paljon outoja koiria ja outoja ihmisiä. Meidän porukka parkkeerasi kehän reunalle, jossa ennen beaglejä arvosteltiin suomenajokoiria. Minä olin samassa boksissa velipojan kanssa, josta oli kyllä apua, koska veikka oli niin viilipytty koko sen hulabaloon keskellä niin se rauhoitti minuakin. Mamma katsoi kuitenkin parhaaksi pistää minut liikkeelle, ettei paniikki iskisi täydellä voimalla ennen kehää. Kävelin sitten Mamman kanssa näyttelyhallia edestakaisin pitkän aikaa, kunnes lopulta uteliaisuus voitti pelon ja uskalsin taas kulkea normaalisti. Minun kehä oli aika aamupäivästä. Patu arvosteltiin ensin ja sillä meni tosi hyvin! Se olikin tosi hyvässä kunnossa, joten en ihmetellyt sitä. Patu oli toisiksi paras urosbeagle ja sai sertifikaatinkin. Minä ja Manta osallistuttiin juniorinarttukehään. Minusta koko homma oli oikeastaan aika kivaa, koska pääsin pois ihmispaljoudesta, tuttuun tilanteeseen. Olenhan kuitenkin aika paljon harjoitellut näyttelyitä varten. Kierros kehässä meni hienosti ja en jäänyt haistelemaan enkä alkanut loikkimaan. Pöydällä olin rennosti ja Mamman kummastukseksi annoin tuomarin katsoa jopa minun hampaat ilman mitään mutinoita. Sitten meidän piti vielä vähän liikkua ja sitten minun piti asettua seisomaan siksi aikaa kun tuomari saneli arvostelunsa kehäsihteerille.

Itse arvostelu oli tällainen: "Erinomaista tyyppiä oleva, mittasuhteiltaan oikea narttu. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi ja otsapenger hieman selvempi. Hyvä selkälinja ja hyvä hännänkiinnitys. Hieman pystyt lavat. Hyvä runko. Riittävän voimakas raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Tulee tiivistyä edestä, muuten hyvät liikkeet. Esiintyy reippaasti."

Seisominenkin kävi minulta tosi helposti ja Mamman ei tarvinnut ohjailla minua ollenkaan. Kasvattajakin ihasteli miten seisoin paikoillani kuin patsas. Juniorinarttuja oli arvostelussa neljä ja yhteiskierroksen jälkeen tuomari päätti että minä olin toiseksi paras juniorinarttu ja Manta-sisko oli neljäs. Vaikka ei päästykään paras narttu-kehään, tulos oli hyvä koska taso oli tosi kova. Selma-serkku selvisi nuorten luokasta paras narttu-kehään ja tuli loppujen lopuksi kolmanneksi. Kaikki kasvattajan koirat sai laatumaininnan Erinomainen, ja sen myötä pystyttiin osallistumaan vielä kasvattajaluokkaan. Sieltä kasvattaja nappasi kunniamaininnan ja päästiin vielä isoon kehään kokeilemaan tasoa muihin kunniamainintakasvattajia vastaan. Kolmesta kasvattajasta meidän porukka oli se kolmas, mutta hyvin meni silti. Päivä oli hirmu pitkä ja sen päätyttyä oli ihanaa päästä kotiin omaan sänkyyn lepäämään.

Samassa häkissä veljen kanssa, veli taustalla

Patu-veli

Tuomari tutkii hampaat

Patsastelua

Manta-sisko

Selma-serkku

Lepäilyä Patun kanssa

Marraskuussa elo oli aika rauhallista Mamman koulukiireiden takia. Vähän me kuitenkin opeteltiin uusia temppuja. Repertuaariin kuuluu nykyään kahdeksikko Mamman jalkojen välistä, pujottelua jalkojen välistä kun se kävelee sekä kuoleminen kun Mamma osoittaa minua sormella ja sanoo PUM. Harrastettiin myös jonkin verran sisäagilityä. Loppukuusta minua alkoi kuitenkin aivastuttamaan kovasti ja kirsu vuoti koko ajan. Korisin myös välillä aika pahasti. Lopulta kun voimat loppuivat ja halusin vain nukkua, Mamma päätti viedä minut lääkäriin. Tohtori tutki ja korinasta ja aivastelusta päätteli, että olin saanut nenäpunkin. Nenäpunkki on pieni loinen, joka tarttuu koirasta toiseen ja voi aiheuttaa hengitystieongelmia ja muita tauteja. Minulle oli joku infektio punkista tullut, koska väsymykseni johtui kuumeesta. Lääkäri määräsi Interceptor-nenäpunkkilääkkeen ja lisäksi antibioottikuurin. Tarkoituksena oli lähteä Mamman kanssa Juvalle tokoilemaan saman viikon viikonloppuna, mutta sen lisäksi että minä sairastuin, sairastui Mammakin. Jäätiin sitten yhdessä kotiin potemaan pöpöjä. Tästä on nyt melkein kolme viikkoa ja tauti alkaa olla voitettu (tosin Mamma yskii vieläkin jatkuvasti).

Unilta heränneenä

Miiakin on käynyt marrasvierailulla

Mamman ystävä Sini ja sen puoliso Sami tuli perjantaina Tampereelta meille minun kavereitten Ronjan ja Enon kanssa. Ronjalla ja minulla alkaa molemmilla olemaan juoksun aika, joten oltiin kaikki vähän sekasin merkkailujen kanssa. Eno merkkasi maton heti sisälle päästyään ja Ronja seinän. Ihmiset kun kävi kaupassa me oltiin merkattu keittiön matto ja eteisen lattia ja illalla minä hyppäsin vielä vieraiden petiin ja merkkasin senkin. Käytiin kavereitten kanssa meidän koirapuistossa ja Ronjan kanssa oli kiva juosta. Se ei tosin saanut minua kiinni ja sillä meni vähän hermo, mutta ei se mitään. Lauantaiaamuna lähdin Ronjan, Sinin ja Mamman kanssa mökille juoksemaan. Eno jäi miesten kanssa pelaamaan playstationia. Sain pienen hepulin siellä, koska en ollut pitkään aikaan ollut vapaana. Oli tosi ihanaa päästä pitkästä aikaa juoksemaan vapaana mökillä. Ronjakin liittyi karkeloon ja juostiin yhdessä pihaa ympäri. Sinin avustuksella leikin Mamman kanssa vähän piiloleikkejä ja naminpiilotusta. Käytiin myös kävelemässä metsässä porukalla. Yhdessä juoksuleikissä Ronja alkoi tosin vähän paimentamaan minua näykkäisemällä jalasta, jolloin minulla napsahti ja piti vähän huutaa Ronjalle kun se kävi ärsyttäväksi. Mamma tosin puuttui siihen aika nopsaa. On se kumma kun ei saa huutaa jos suututtaa... Käytiin vielä lauantaina ja sunnuntaina vähän juoksemassa koirapuistossa, kunnes vieraat sitten lähti ja minun piti alkaa valmistautumaan tätä päivää varten.

Tänään oli nimittäin taas aikainen herätys, sillä lähdettiin kohti Juvaa metsästämään. Oli aika kylmä ja tiet ja maa oli ihan jäässä. Minäkin vähän liukastelin perille päästyäni, mutta pahinta oli se, että metsä oli ihan kohmeessa. Sammal oli jäätynyt kovaksi, mutta upotti kun siihen astui ja se tuntui tosi kipeältä tassuissa. En oikein haistanut pupuja, johtui se sitten maan jäätymisestä tai nenäpunkin jäänteistä, mutta keskityin enemmän ihmisten seurailuun ja keppien syömiseen. Kolmen tunnin jälkeen sain tarpeekseni ja hyppäsin notskipaikalla Mamman syliin lepäilemään. Mamma pani merkille, että tassuni oli ihan punaiset jäisen metsämaan vuoksi, joten ihmiset päätti lopettaa touhun ja lähteä kotiin. En minä kamalan väsynyt ollut, mutta tassut oli vähän arat. Kotiin mennessä ihmiset poikkesi vielä eläinkaupan kautta ja tuli takaisin sieltä uuden kevythäkin kanssa. Se on kuulemma Mamman joululahja (kummallisesti ajateltu kun minähän sitä käytän) ja se on minun tulevia näyttelyreissujani varten, jotta minulla on näyttelypaikoilla oma paikka missä olla rauhassa.

Kohta käyn Mamman kanssa lenkillä ja sitten palaan lepäilemään. Saas nähdä mitä Mamma keksii huomiseksi itsenäisyyspäivän kunniaksi. Hyvää itsenäisyyspäivää siis kaikille!