Pupuja

Ei löytynyt edelliskerran kirjoituksessa mainitulla metsästysreissulla pupuja olleskaan. Kävin kuitenkin tänään jälleen pupumetsällä ja tällä kertaa löysin! Mutta siitä enemmän myöhemmin. Edelliskertaisen metsästysreissun jälkeen (4h metsässä juoksemista) ei mentykään kotiin vaan tapaamaan minun kaveria Lenniä. Lennin kanssa oli mukavaa leikkiä vaikka olinkin melko väsynyt. Minulla on kuitenkin tosi hyvä kunto, joten jaksoin helposti painia ja temmeltää Lennin kanssa kolmisen tuntia. Sitten mentiin vielä siitä tunnin kestävälle pentukurssille enkä väsähtänyt vielä sielläkään. Mammaa ihmetytti kovasti että mistä olen näin kovan kunnon saanut kun en tuntunut väsähtävän ollenkaan. Kotona kuitenkin uni maittoi.

Ollaan viime viikon aikana käyty lauman kanssa muutamalla metsälenkillä ja löydetty paljon uusia kulkureittejä. Minusta on aina mukavaa kulkea semmoisia reittejä, jotka eivät osu poluille sillä semmoisilta reiteiltä löytyy paljon enemmän tutkittavaa.

Korvan läpi paistaa aurinko :D

Miksi näytän ihan ajokoiralta tässä kuvassa?? :o

Suolla pomppimista!

Liitokoira

Puro vai joki? Eikai sitä tarvitse ylittää?

Meillä on paljon hienoja lenkkimaastoja

Kävin minä viime viikonloppuna myös ensimmäisessä näyttelyssänikin. Se oli match-show, eli epävirallinen "harjoitusnäyttely", jossa ei ulkonäköä katsota vaan koiran käytöstä ja omistajan ja koiran yhteistyötä. Minä kuuluin vielä pentukehään, vaikka olinkin vain viikkoa vaille 1v. Ensin kehään mentiin ilmoittautumisjärjestyksessä luokittain (isot pennut, pienet pennut, isot aikuiset, pienet aikuiset yms.) aina kaksi koiraa kerrallaan. Myös minun kaveri Unna oli siellä, mutta se kisasi jo aikuisten kehässä. Minun ensimmäinen vastustaja oli nuori novascotiannoutaja, joka selvästi oli treenannut tosi paljon, koska se seisoi nätisti omistajansa edessä ilman makupaloja. Minä sensijaan en muistanut mitä kehässä tehdään ja yritin istua ja haistella ja tehdä vaikka sun mitä muuta kun olisi pitänyt seistä. Lisäksi en halunnut, että se tuomari katsoisi minun hampaita joten rimpuilin siinäkin. Joten luonnollisesti hävisin sille tollerille. Se sai valkoisen nauhan ja minä oranssin. Seuraavaksi kaikki oranssin nauhan saaneet mentiin yhteen kehään ja sieltä valittiin neljä parasta. Ja minä tulin toiseksi!!! Hävisin vain toiselle beaglelle, mikä ei harmittanut yhtään. Palkinnoksi sain säkillisen ruokaa, lelun ja semmoisen hassun ruusukkeen jossa on numero 2.

Minä ja Unna

Oranssien kehä, oikealla voittajabeagle

Voittajat!

Ei numero Uno, mutta hyvin meni kuitenkin!

Ruusuke :)

Näyttelyn jälkeen lähdin Mamman kanssa melkein heti kohti Juvaa ja pentukurssia. Tällä kertaa ei opiskeltu enää mitään uutta, vaan harjoiteltiin vanhoja juttuja ja saatiin yksityisopetusta hetken aikaa. Kivaa silti oli. Juvalta ajeltiin kotiin, josta kuitenkin lähdettiin melkein samantien Savonlinnaan Isukin isän uudella pakettiautolla. Minä olen aina matkustanut ihmisten kanssa etupenkillä tai takapenkillä vöissä, mutta nyt minut pistettiinkin pakettiauton takaosaan ihan yksin. Minua aluksi ihmetytty koko se homma kovasti enkä oikein osannut rauhoittua, mutta lopulta annoin periksi ja kävin lepäilemään minun omalle pedille. Täytyy kyllä myöntää, että pakettiautossa on paljon enemmän tilaa levittäytyä lepäämään kuin henkilöautossa...

Savonlinnassa vietin ensimmäisen päivän leikkimällä ja riehumalla pihalla. Minun näyttelypalkintoleluni oli mukana ja Mamma leikki sillä minun kanssa tosi paljon. Ensimmäisenä aamuna kävin Mamman kanssa aamupisulla, jolloin löysin jotain tosi hyvää kakkaa. Pistelin sen poskeeni ja menin sitten sisälle syömään kunnon ruokaa. Pian ruuan jälkeen minulle tuli tosin huono olo ja oksensin ison kasan Isukin vanhempien matolle. Matto meni pesuun ja ihmiset joutui siivoamaan minun sotkuja. Pian minulle tuli kuitenkin uudestaan huono olo ja oksensin lisää. Senkin jälkeen minua oksetti vielä, mutta masu oli jo ihan tyhjä eikä huonoa oloa saanut enempää ulos. Muutaman tunnin ajan olin huonovointinen, mutta sitten varastin Isukilta pitsan ja olo parani kummasti. Tiistaina Isukki kävi tekemässä minulle kaksi verijälkeäkin, jotka ajoin myöhemmin oikein mallikkaasti ja sain palkinnoksi makkaraa.

Lentoon lähdössä?

Kiirettä pitelee

Nyt pääsemme kuitenkin tämän päiväiseen metsästysreissuun. Minut revittiin taas pehmoisesta sängystä ylös puoli seitsemän enkä edes saanut ruokaa siitä hyvästä. Huomaan kuitenkin heti kun ollaan lähdössä johonkin mielenkiintoiseen paikkaan, koska Mamma pakkaa semmoisille reissuille repun. Se on minulle aina merkki että nyt mennään tekemään jotain tosi kivaa. Köröteltiin sitten pimeässä aamussa kohti Juvaa, josta jatkettiin vielä jonkin matkaa metsästysmaille. Minä olin jo retken alussa heti nenä kiinni maassa ja haistoin paljonkin pupujen jälkiä, mutta en saanut selvyyttä, että mihin ne pirulaiset oli mennyt yön jäljiltä. Noin tunnin jälkeen minä kuitenkin satuin osumaan paikkaan, josta pupu oli säikähtänyt minua karkuun ja sain tuoreen jäljen jota seurata. Siitä lähti minun ensimmäinen virallinen pupujahti. Kovin pitkään en jäljillä kestänyt, sillä pupu oli tosi ovela ja harhautti minut. En kuitenkaan luovuttanut, vaan selvitin hukan 5min pyörimisen jälkeen ja lähdin uudelleen ajoon. Pupu jallitti minut kuitenkin toistamiseenkin ja taas sain selvitellä hukkaa. Onnistuin siinä kuitenkin myös toistamiseen, mutta kolmas hukka oli kuitenkin liikaa ja tipahdin pupun kyydistä. Sain kuitenkin paljon itsevarmuutta ensimmäisestä ajostani ja uskalsin samantien lähteä hakemaan pitemmältä matkalta ja pysyin pisimmillään miltei 20min lauman luota poissa. Loppuaikana en kuitenkaan enää päässyt pupujen jäljille. Kotona minua odotti iso satsi ruokaa ja pehmeä sänkykin kutsuu nyt...

Sumuinen jänispelto

3 metsästäjää

Huomisen päivän aion levätä, mutta perjantaina on juhlan paikka. Silloin on nimittäin minun 1v. syntymäpäivät ja minulle tulee vieraitakin. Mamma on luvannut tehdä minulle spesiaalikakun ja vieraillekin se leipoo kuulemma jotain, koska ne ei halua syödän minun kanssa raa'asta jauhelihasta tehtyä kakkua... Ihme otuksia.