Paluu arkeen

Ihmisten lomat on nyt lusittu ja paluu arkeen on koittanut. Lomalta jäi kuitenkin vielä muutama juttu kertomatta.

Mamman kanssa on jäljestelty ahkerasti. Olen saanut juosta pitkin jänisjälkeä ja nakkijälkeä ja molemmat ovat ihan yhtä helppoja minulle. Mamma on tehnyt jälkeä metsään mutkitellen ja kentälle. Minusta se vaan on niin helppoa, että kuljen jäljen aina juosten. Lisäksi on leikitty ja lenkkeilty ja ihan pikkuisen treenattukin. Torstaina käytiin Mamman kanssa myös rokotuksilla eläinlääkärillä. Minä en paljoa siitä stressannut enkä edes huomannut kun eläinlääkäri pisti minua sillä piikillä. Sitten se setä tutki minua vähän muuten. Olin kuulemma erinomaisessa kunnossa ja en yhtään liikaa tai liian vähän syönyt. Sitten Mamma ja se eläinlääkäri höpötteli vähän aikaa minun kesäisestä valeraskaudesta (minulla on kuulemma joku leikkaus edessä) ja sitten lähdettiin kävelemään kotiin.

Pieni seisotusharjoitus

Jäljestystä nakkijäljellä

Löytyi

Mitäs sitten?

Orava!

Ihmisten loman viimeisenä viikonloppuna edessä oli reissu Lappeenrantaan tapaamaan Isukin serkkuja. Myös Unna ja Jasu lähtivät mukaan. Minähän olen jo aikamoinen veteraani bussimatkailun saralla, joten puolentoista tunnin bussimatka ei tuntunut missään. Matkaa hankaloitti vain se, etten päässyt matkaamaan ihmisten sylissä. Minulla nimittäin alkoi torstaina juoksut (istuessani sohvalla) ja silloin ei saa olla sylissä jos ei ole niitä typeriä housuja jalassa. Unna sai ärsytyksekseni matkata sylissä istuen.

Asemalla

Bussissa

Perillä Lappeenrannassa käveltiin Unnan ja ihmisten kanssa Isukin serkulle (Riinalle), jossa levähdettiin hetki. Sitten ihmiset häipyi johonkin ja jäätiin Unnan kanssa kahden. Onneksi ne ei ollut kuin muutaman tunnin poissa ja sitten lähdettiin kohti Isukin toisen serkun kotia. Siellä oli mukavaa olla, koska kokoajan oli joku rapsuttaja lähellä ja olin muutenkin aika paljon huomion keskipisteenä. Lisäksi siellä oli tosi mukava koiranpeti! Se oli semmoinen Fatboy säkkituoli ja siinä oli tosi mukavaa kölliä. Tai ihmisten mielestä se ei oikeasti ollut koiranpeti, mutta siinä minä kuitenkin nukuin koko viikonlopun. Lauantaina kävin Isukin serkun miehen kanssa lenkillä kun minun lauma jäi nukkumaan. Se ihminen oli mukavaa lenkkiseuraa kun sen kanssa mentiin välillä reippaastikin ja lisäksi se suojeli minua irtiolleelta bokserilta. Myöhemmin hengailtiin taas muutama tunti Unnan kanssa kahdestaan, mutta sitten päästiin taas ihmisten touhuihin mukaan. Kovasti ne jotain touhuili koko ajan ja huitoi siinä olohuoneessa kun minä yritin nukkua. Sunnuntaina lähdettiinkin sitten kotia kohti. Tällä kertaa sain onneksi matkata sylissä nukkuen, kun Mamma tajusi ottaa minun pöksyt sisälle bussiin.

Unna ja minä

Fatboyssa aamu-unilla

Koska en saa mennä koirapuistoon juoksentelemaan juoksujen takia, Mamman on kehitettävä minulle muuta puuhaa. Tänään harjoiteltiinkin uutta temppua eli peruuttamista. Minä en taas yhtään meinannut käsittää mitä pitäisi tehdä ja varsikin kun Mamma ei vihjannut yhtään. Mutta lopulta äkkäsin mitä se hakee ja nyt osaan jo peruuttaa kolme askelta!

Huomenna menen tapaamaan uutta tuttavuutta, mutta siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.