Minä olen saanut uuden bestiksen. Hänen nimensä on Miia ja hän on cockerspanieli. Miialla ja minulla on vain viikko tai pari ikäeroa (minä olen vanhempi) ja olemme ihan saman kokoisiakin. Miia on Mamman serkun koira ja me ei oltu koskaan aikaisemmin tavattu, mutta silti tuntui kuin oltaisi tunnettu aina. Miia on ihan mahtava painikaveri, mutta sen kanssa onnistuu myös jahtausleikit. Käytiin eilen jo illalla koirapuistossa juoksemassa ja minä olisin jaksanut vielä vaikka kuinka pitkään, mutta Miialta loppui kunto. Sitten jatkettiin painia vielä sisällä, tosin Miia meni välillä ottamaan happea sängyn alle. Kuitenkin aina kun kävin tarkastamassa, että se on siellä vielä ja sitten lähdin pois, Miia lähti minun perään katsomaan mihin menin ja sitten taas painittiin.
 |
| Miia ei tykännyt kamerasta |
 |
| Yhden ihmisen ei ole helppo lenkittää meitä |
 |
| Pöpelikköpainia |
 |
| Mammalla oli ongelmia saada meitä samaan kuvaan nätisti |
 |
| Kiilusilmähirviöt |
Aamulla aloitettiin painit uudestaan uusilla voimilla (Mamman harmiksi jo seitsemältä). Myöhemmin aamulla lähdettiin taas koirapuistoon kun me alettiin olla jo niin rajuja, että Isukki pelkäsi stereoidensa puolesta. Puistossa olikin pikkuinen leikkikaveri, neljän kuukauden ikäinen sekarotuinen Pöysti. Pöystissä on mäyräkoiraa, joten luonnollisesti sillä oli iso ego. Se alkoikin melkein heti nylkyttämällä alistamaan Miiaa, joka (ilmeisesti ilomielin) antoi sen tehdä niin. Pöysti osasi kuitenkin ihan ison koiran malliin leikkiäkin, joten me vedettiin porukassa muutamat rallit puistossa. Sitten Miialta loppui taas kunto ja lähdettiin sisälle lepäämään. Sisällä levättiin pari tuntia ja sitten lähdettiin taas leikkimään puistoon!
Tällä kertaa siellä oli kaksi lagotto romagnoloa ja yksi corgi, joiden kanssa oli hirmu kivaa juosta ympäriinsä. Lagotoilla oli vähän omat leikit, joten minä kyllästyin aika nopeasti ja menin syömään vattupensasta. Miia kuitenkin yritti vähän pitempään leikkiä sen corgin kanssa. Sitten ne muut alkoi lähteä pois, tosin se corgi ei millään meinannut häipyä. Minua ihan hävetti sen omistajan puolesta kun se tepsutti koiransa perässä ympäri puistoa ja sitä toista ei yhtään kiinnostanut kuunnella sitä. Ei minun kiinniottamisessa koskaan mene viittätoista minuuttia vaikka olisi kuinka kivaa. Pian mentiin kuitenkin taas sisälle ja lepäämään. Nukuttiin Miian kanssa varmaan kaksi tuntia ihan raatoina, kunnes akut oli taas ladattu ja sitten aloitettiin taas telmimään. Meidän harmiksi oltiin telmitty vaan 10 minuuttia kun Miian emäntä tuli hakemaan sitä kotiin. Miia ei kyllä millään meinannut haluta lähteä ja minustakin olisi ollut kivaa, jos se olisi jäänyt pidemmäksi aikaa.
Minun täytyy kuitenkin nyt levätä vielä kunnolla ja nukkua oikein pitkät yöunet, sillä huomenna mennään taas etsimään pupuja! Mamma antoi minulle juuri tosi tosi ison annoksen ruokaa, jotta jaksan huomenna juosta. siinä oli minun omia nappuloita, noin 150g jauhelihaa, parsakaalia, maitorahkaa ja rypsiöljyä. Aamulla en kuulemma saa kuin tosi vähän ruokaa, ettei hajuaistini mene sekaisin. Toivottakaa siis hyvää metsästysonnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti