Minä olen siis Ava. En tiedä mistä tuo Mamma sen on keksinyt, mutta niin ne minua kutsuu. Ikää minulla on vasta 16 viikkoa ja Mamma sanoo, että olen siksi välillä vähän pöhkö. Asustan Mikkelissä Mamman, Isukin ja parin äkäisen karvapallon kanssa. Karvapallot on kai jotain chinchilloja, mutta en ole ihan varma. Niitten nimet on Vincent ja Eelis. En tykkää niistä kovinkaan paljon kun ne aina puree jos menen kuononi tai tassujeni kanssa liian lähelle, mutta ihmiset lässyttää niille jostain syystä. Se jota ne kutsuu Vincentiksi on vähän pelottavakin. Se aina sähisee minulle, vaikka vaan katsoisin sitä. Mutta joo, semmoinen on siis minun lauma. Vähän outo, mutta tykkään siitä silti.
Silloin kun lähdin minun oikean äitin luota lauman luo, se minun kasvattaja sanoi, että olen tosi energinen. En tiedä energisyydestä, mutta en ymmärrä miksi ulkona pitäisi kävellä; minä kun tykkään mielummin juosta. Silloin saa enemmän hajuja nenuun nopeammin. Siitä minä tykkään. Mamma sanoo joskus, että minulta menee korvat lukkoon kun nuuskuttelen menemään, mutta ei se niin ole. Mielestäni tässä maailmassa ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin hajut! Kaikista paras haju on ruuan haju. Siitä minä ihan sekoan. Tykkään myös ihmisten ja koirien hajuista, mutta joskus en jaksa vaivautua jos haju on jo vanha. Joskus ihmiset keksii minulle hajuleikkejä, kuten naminpiilotusta asuntoon tai puhelinluetteloon tai sitten ne piilottaa minun ruuan lakanaan ja sitten minun pitää kaivaa se sieltä. Semmoisten leikkien jälkeen olen aina hirmu väsynyt.
Osaan minä jo vähän temppujakin. Ihmiset on opettanut minulle mitä pitää tehdä kun ne sanoo "istu", "maahan", "paikka", "tassu", "toinen"(tassu), "tänne", "pyöri" ja "ole hyvä". Joskus minä unohdan mitä mikin sana tarkoittaa, mutta harjoittelen niitä ihmisten kanssa yhä edelleen. "Istu" on kaikista helpoin. Sen minä osaan jo tosi hyvin. "Maahan" on vähän haastavampi, mutta osaan senkin jo melkein aina. "Tassu" ja "ole hyvä" on myös helppoja. "Pyöri" on melko uusi eikä sitä olekaan paljon vielä treenattu, samoin kuin "toinen", mutta osaan nekin jo aika hyvin. "Tänne" on myös tosi helppo, mutta joskus minä vain päätän olla tottelematta jos niitä ihania hajuja tulee nenuun. Vaikka ihmisillä onkin niitä herkullisia nameja jos tottelen... *lurps* Osaan minä myös noutaa jos ihmiset heittää jotain pois. Sitä minulle ei ole kuitenkaan opetettu. Minä vaan osaan. Olen myös hirmu hyvä vastaanottamaan postin päivällä kun olen kotona yksin. Minusta on aina mukava lukea (lue: repiä) ihmisten posti jo ennenkuin ne tulee kotiin. Luulen kuitenkin, että ihmiset ei pidä siitä kun minä teen niin. Mutta löytäjä saa repiä!
Minä tykkään kovasti leikkiä muiden koirien kanssa. Minulla onkin jo muutama tosi hyvä kaveri. Minun ehkä paras kaveri on Caro (Mamma sanoo, että Caro on shetlanninlammaskoira). Se asuu minun lähellä ja aina kun me nähdään me leikitään jahtausta! Minä tykkään enemmän kyllä painista, mutta Caro juoksee aina niin kovaa karkuun, etten pääse painietäisyydelle. Onneksi pääsen kuitenkin aina joskus painimaan minun toisen hyvän kaverin, Mindin kanssa. Mindi on aika iso (Mamman mukaan saksanpaimenkoira), mutta se antaa minun aina painia ja kerran jopa voitin! Minun muita kavereita on Donna (australianterrieri), Zorro ja Remu ( italianajokoira ja kettuterrieri) ja Lenni (valkoinen länsiylämaanterrieri). Olen tavannut myös paljon muita koiria, mutta en tiedä niiden nimiä. Aina muut koirat ei halua leikkiä minun kanssa ja olen saanut kuonooni pari kertaa. Ihmiset sanoo, että se on minun vika kun en osaa vielä puhua koiraa kunnolla. Mistä minä muka voisin tietää, että jos toinen koira murisee ja näyttää hampaita, ettei se halua leikkiä?
Mutta niin. Tämmöinen minä siis olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti