Sivut

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Mieli maassa ja väsymys

Minulla on tapana jäädä huutamaan kun lauma jättää minut yksin. Ihmiset on sitten jättäneet minulle paljon tekemistä kun ne lähtee, mutta aina minua ei kiinnosta tehdä mitään. Mamma päätti sitten eräs aamu väsyttää minut aamulla ihan kunnolla, eikä päästänyt minua pissityksen jälkeen enää Isukin viereen nukkumaan. Mamma keksi minulle koko ajan jotain tekemistä ja sitten se vielä komensi Isukin ylös touhuamaan minun kanssa kun lähti. Koska en päässyt tavanomaisille aamu-unilleni, olin Isukin lähtiessä aika väsynyt. En jaksanut touhuta herkkujen kanssa kuin 15 minuuttia ja sitten kävin suoraan nukkumaan. En edes inissyt saatika sitten huutanut. Yleensä olen touhunnut noin 20 minuuttia ja sitten aloittanut huutamisen. Mamma sanoi sen olevan hyvä juttu. Tänään Mamma kävi vielä eläinkaupassa ja toi mukanaan sieltä semmoisen puuhalelun, josta tipahtelee nameja aina välillä kun sitä pyörittelee.


Tässä nyt on eletty aikalailla arkea. Mamma on vienyt minua koirapuistoon ja lenkkeilemään ja olen tavannut uusia ja vanhoja koirakavereita. Olen leikkinyt Caron, Leon, kahden ajokoiran, Doriksen ja vaikka sun kenen kanssa. Minulla on ollut leikkiessä aina tosi hauskaa, mutta muulloin olen pari päivää ollut melko apaattinen ja väsynyt.

Tämän pienen kuusen koirapuistosta aion tuhota kevääseen mennessä

Tänään Mamma ihmetteli kun minä en halunnut olla ollenkaan aamulenkillä. Minua ei huvittanut yhtään kulkea ja Mamma joutui periaatteessa vetämään minua perässään. Koirapuistossakaan minua ei huvittanut haistella vaan istuin vain aidan vieressä katselemassa ulkopuolta. Poistullessa törmättiin Caroon, jonka kanssa peuhasin vähän, mutta ei minua oikein sekään innostanut. Päivälläkään lenkkeily ei maittanut vaikka sain kulkea vapaana. Käytiin lopuksi lauman kanssa vielä koirapuistossa, jossa olikin tosi isoja leikkikavereita. En ole aikaisemmin niin isojen kanssa touhunnut, joten olin vähän ihmeissäni. Loppuvaiheessa toinen niistä isoista lähti jahtaamaan minua ja jyräsi minut ihan kunnolla. Säikähdin tosi pahasti ja satutin sekä toisen etu- että takajalan. Mamma ja Isukki varmistivat, etteivät jalkani kuitenkaan pahasti vahingoittuneet ja päästivät minut vielä hetkeksi leikkimään, etten alkaisi pelätä isoja koiria. Jatkoin ihan mielelläni leikkiä, mutta olin kyllä paljon varovaisempi kun isot riehuivat. Sitten lähdettiinkin jo kotiin.

Välillä mietin, että kyllä nuo ihmiset osaavat sitten olla tyhmiä. Mamma ja Isukki eivät ole leikkineet minun kanssa pitkään aikaan. Siis leikkineet leluilla vain ilman mitään koulutusta. Tänään Mamma antoi minun valita lelulaatikosta Nalle Puh pehmolelun ja leikki minun kanssa sillä oikein kunnolla. Sitten se vielä jaksoi ihmetellä kun minä olin heti paljon iloisempi ja pirteämpi! Nyt olen koko illan saanut vain leikkiä leluilla, koska Mamma nosti minun lelulaatikon niin, että pääsen sieltä itse hakemaan mieleisen lelun. Olen pitkin iltaa hakenut sieltä jo yhtä sun toista. Kyllä noita ihmisiä on vielä koulutettava kun eivät älyä leikkiä minun kanssa kunnolla. Uskon kuitenkin tilanteen nyt muuttuvan.

Välillä piti käydä mutustamassa Mamman paitaa
Löysin pureskeltavaa lelulaatikosta
Lopuksi vielä kuvia Mamman kännykän uumenista:

Vauhti päällä
Nukkumapaikka nro 1.
Nukkumapaikka nro 2.
Nukkumapaikka nro 3.
Nukkumapaikka nro 4.
Minä ja Donna
Viikonloppuaamuina on mukava kölliä ihmisten vieressä (ja yleensä olla se viimeinen ylösnousija)

1 kommentti:

  1. Taitaa olla samanlainen hurtan musta panta, kun ronkulla :) samoin se cube-lelu ;)

    VastaaPoista