Myrskyinen päivä

Tänään on ollut ihan hurja myrsky. Aamulla ei vielä myrskynnyt ihan kamalasti, mutta nyt iltapäivällä kyllä. Aamulla me käytiin vähän aikaa kävelemässä (juoksemassa riehumassa yms.) läheisessä metsässä. Minä en ollut pitkään aikaan päässyt taas vapaana juoksemaan, joten saatoin vähän riekkua.

Mamma yritti äsken viedä meidät lenkille tuonne myrskyyn. Minä sanoin jo aiemmin miten paljon me siskon kanssa vihataan jos sataa tai tuulee tai tuiskuaa. No nyt tuulee jäätävästi kuonoon koko ajan ja lunta tuiskuttaa. Ja siihen säähän Mamma meitä yritti viedä. No, minä pistin nelijalkajarrun päälle ja sisko keksi oman keinon lenkkeilyn suunnan muuttamiseen. Sisko heittäytyi selälleen, eikä suostunut nousemaan ennenkuin käännyttiin taas kotiinpäin. Ihan tehokas keino.

Tämmöisinä päivinä pitää vain keskittyä syömään herkkuluita ja köllimään lämpöisellä sohvalla. Minulla tosin on taas selkä kipeä, joten pitkiä lenkkejä me ei edes olla vähään aikaan menty. Hajotin selän viime viikolla yhdellä lenkillä millä riehuin vähän normaalia enemmän ja sen jälkeen olen ollut jäykkä ja liikuntahaluton enkä edes halua välillä nukkua Isukin ja Mamman vieressä sängyssä kun pehmeä sänky koskee selkään. En siis ole harmissani siitä, että ei mennä pihalle. Sisko kuitenkin on energiaa täynnä ja välillä se yrittää purkaa sitä minuun vaikka ihmiset kieltää. Silloin Mamma tosin pyrkii löytämään siskolle muuta puuhaa, kuten lenkkeilyä Deanin kanssa. Dean juoksuttaa Ellua aina niin reippaasti, että sellaisten lenkkien jälkeen minä saan olla ihan rauhassa siskon hökellyksiltä.

Onni on pehmeä sohva. Tai ei sohvan nimi ole onni vaan... no kyllä te tiedätte.

Sisko syö minulta varastamaansa luuta

Hampaat pitää tarkastaa säännöllisesti!