Osteopaatti, OMA sisko ja ravintolapäivä Helsingissä

Viime viikon keskiviikkona minulla oli se osteopaatti. Ei se sitten liittynytkään ruokaan. Pöh. Se oli semmoinen täti joka tutki minun rankaa ja jalkoja ja liikettä. Ensin meidän piti Mamman kanssa ravata pihalla pari kierrosta, että se täti katsoo minun liikkeen. Sitten mentiin sisälle, missä se jutteli Mamman kanssa minun vaivoista. Sitten se alkoi tutkia minun selkää varovasti. Yläselkään kipualueelle se ei kamalasti koskenut, mutta alaselkää tutki enemmän. Alaselän lihakset olivat minulla hyvässä kunnossa eikä niissä ollut jumejakaan, kun Mamma on käsitellyt sitä aluetta itse. Se täti ihmetteli miksi minun häntä lurpattaa hassusti (ihan normaalisti minulle) ja Mamma sanoikin että minun häntä on aina sillä tavalla. Se täti sitten löysi lukon minun SI-nivelestä ja selitti että hännän asento varmasti paranee nyt kun lukko on auki. No, ihan samalla tavalla minun häntä on edelleen, semmoinen se minun häntä nyt vain on.

Sitten se täti tutki minun jalat. Oikea puoleni on paljon lihaksikkaampi kuin vasen ja vasen etujalka oli hieman jumissa. Sitten se puristeli minun polvia ja vasemman polven puristelu sattui! Sanoin sen sille tädille ja se kehotti Mammaa viemään minut ortopedille, koska polven kipuilu voi olla oire ristisidevammasta. Joten lisää lääkärikäyntejä tiedossa. Osteopaatin piti kestää 45min mutta kestikin vain 30min, koska minulle ei kuulemma kipujen takia voinut tehdä juuri mitään. Mammalla oli taas vähän äkäinen olo kun lähdettiin pois, mutta tietääpähän nyt ettei osteopaatista ole meille mitään apua.

Sillä aikaa kun minä olin osteopaatilla, sisko oli käynyt Isukin kanssa pyöräilemässä ja ne oli käynyt yhdessä jätskillä. Kuvat kertovat aika hyvin miten mukava reissu niillä oli ollut.

Sisko on nyt ihan OMA sisko. Siskolla ei tullakaan teettämään pentuja ollenkaan, joten viime viikolla se siirtyi kokonaan Mamman omistukseen. Olemme kaikki tästä oikein iloisia, koska sisko on niin pikkuinen ja lapsekas, ettei siitä varmasti kovin hyvää mammakoiraa olisikaan tullut. Nyt sisko saa olla aina kotona ja pysyä pikkuisena siskonani.

Sisko on vähän tämmöinen: Mamma syö aamuisin terveysmuffinsseja, joista jää niitä paperisia muffinssivuokia. Sisko on jo kahtena aamuna hypännyt Mamman silmän välttäessä tuolille tai pöydälle ja syönyt sellaisen käärepaperin. Siis pelkän käärepaperin. Sisko ei kyllä aina ole se penaalin terävin kynä...

Lauantaina oli jännä päivä kun lähdettiin junailemaan ekaa kertaa ikinä! Juna oli aika täynnä ja siellä oli muitakin koiria, joten siskoa pelotti tosi paljon (tärisi raukkaparka). Mamma otti sen sitten vähäksi aikaa syliin ihmettelemään ja kun sisko alkoi rauhoittua, laski sitten takaisin lattialle. Kyllä me sitten loppumatkasta oltiin jo ihan rennosti kuitenkin.

Paljon katseltavaa

Keskustassa olikin sitten tosi paljon ihmisiä, koska olikin ravintolapäivä! Eli paljon pieniä kojuja ja ihmisiä myymässä ruokaa. Siskon kanssa huomattiin että maastahan voi löytää vaikka sun mitä. Sisko löysi muun muassa useammankin kokonaisen lihapullan. Ihmismäärä oli kuitenkin paikoitellen niin suuri, että Mamma otti siskon syliin, ettei se ruokaa tavoitellessaan jäisi jalkoihin. Minä sain kuitenkin tassutella omin jaloin ja Isukki piti huolen että ihmiset ei kävele minun päälle. Yksi kiva hassuihin vaatteisiin pukeutunut mies tuli antamaan meille ylijäänyttä hirvenlihaa, koska oltiin niin nättejä. Meitä halusi silitellä myös turistit, sekä ulkomaalaiset, että suomalaiset. Saksalaiset turistit jopa kuvasivat meitä ja jotkut muutkin, erityisesti jos pysähdyttiin. Brittituristit halusi kovasti tietää kuinka vanhoja ollaan. Ollaankohan me jo jotain julkkiksia? Lopulta ihmiset ei enää jaksanut edes pysähtyä jokaisen ihastelijan luokse. Kotimatka junassa meni hyvin hyvin väsyneissä merkeissä... Ei meinattu siskon kanssa jaksaa edes päätä pitää pystyssä.

Sunnuntaina otettiin aika rennosti. Käytiin Mamman kanssa pienellä lenkillä ja illalla sitten yhdessä Isukin ja Mamman kanssa vähän pomppupalloa heittelemässä. Sisko rakastaa sitä palloa. Se hauskuutti ihmisiä myllertämällä nurmikolla sen kanssa ja siskon hepulit ja lämmin nurmikko sai minutkin leikkituulelle. Kesä!

Mamma voitti työpaikan liikuntakisasta uuden sykemittarin, nimeltä Suunto Ambit2, joten sitä on nyt testattu tänään ja eilen. Eilen käytiin koko lauman voimin lenkillä ensin muutama kilometri ja sitten me mentiin Isukin kanssa kotiin ja Mamma heitti vielä erikseen juoksulenkin siskon kanssa.

Tänään käytiin semmoisella metsälenkillä Mamman ja siskon kanssa, että minä sain päättää mihin mennään! Se oli ihan superkivaa. Aloitettiin kevyesti kiipeämällä ison ja tosi jyrkän kallion päälle ja juoksemalla siellä. Sitten otettiin vähän vauhdikasta maastojuoksua pöpelikössä. Mamma ja sisko jaksoi aika hyvin minun perässä vaikka lämpötila olikin 27 astetta. Löydettiin yhdeltä polulta kuollut pupu/kettu (en tiedä kumpi mutta se tuoksui herrrrrkulliselta!).Ylitettiin muutama leveä oja, sisko otti pari mulahdusta, mutta ei se sitä haitannut. Sitten juostiin tosi reipasta vauhtia polkuja pitkin ja lopulta päädyttiin suolle ja kastuttiin kaikki! Kivaa!

Nyt on vielä vähän energiaa niin menen leikkimään siskon kanssa.