Jalat alle!

Lauantaina Mamma kävi ihan kahdestaan minun kanssa lenkillä läheisessä metsässä. Sain olla alusta loppuun ihan kokonaan irti, koska en tämän selän kanssa lähde Mamman luota mihinkään. Mamma heitteli minulle vähän palloa ja muuten vain kuljettiin sateen raikastamassa metsässä polkuja pitkin. Lenkki oli oikein rento yhtä kohtaa lukuunottamatta. Lenkin loppupuolella löysin nimittäin pupunhajun erään puron viereltä ja meinasin huitaista perään! Aikeeni paljastui Mammalle kuitenkin ajoissa, koska innostuessani minulla nousee niskakarvat pystyyn. Mamma sitten tiukasti komensi minut takaisin luokseen ja mentiin namin avulla sen hajukohdan ohi. Sen jälkeen alkoi sitten hieman kovempi maasto ja minun selkää alkoi särkeä, oltiinhan oltu jo tunnin verran liikkeellä. En millään meinannut jaksaa kulkea viimeisiä satoja metrejä kotiin asti. Kotosalla olikin sitten hyvä kelliä sohvalla loppupäivä.

Siskon kanssa Mamma kävi taas pyöräilemässä lauantaina. Ne oli ensin käynyt tutun reitin Ikealle ja takaisin ja siitä jatkaneet vielä pienen lenkin toiseen suuntaan. Loppumatkasta siskokaan ei enää jaksanut revittää täysillä. Ja loppuillan se sitten malttoikin vain nukkua. Kävi se tosin taas Mamman kanssa saunomassa. Olisiko siskolla vähän mennyt revittelystä lihakset kireiksi ja lämmin sauna helpotti siihen?

Sunnuntaina me oltiin vielä aika väsyneitä siskon kanssa. Ihmiset meinasi ensin että oltaisiin lähdetty ensimmäistä kertaa junailemaan, mutta sitten Isukki lähti itsekseen pyöräilemään sen sijaan. Mammallakin oli energiaa, joten se pisti meidät hihnaan ja lähdettiin juoksemaan pitkästä aikaa! Koska meidän energiatasot ei ollut kovin korkeat, hölkättiin siskon kanssa nätisti Mamman vierellä koko matka. Ja sitten kotona suoraan nukkumaan.

Vähän väsytti

Sisko tosin sai nukkua vain hetken kun sen oli taas aika lähteä liikkeelle Mamman kanssa. Ne meni tapaamaan beaglekavereita koirapuistoon. Meillä on nimittäin semmoiset beagleveljekset kavereina kun Lupu ja Rymy ja ne on siskolle tosi hyvää koirapuistoseuraa koska ne ei pelkää ketään. Sisko ottaa niistä selkeästi mallia ja uskaltaa seurustella reippaammin vieraiden kanssa kun pojat näyttävät ensin mallia. Ja poikien kanssa voi vähän ottaa rallia pitkin puistoakin. Sunnuntainakin puistossa oli paljon isoja koiria, muun muassa kaksi mustaa labradoria (taas). Mutta sisko meni Mamman kanssa kauemmas odottelemaan Lupua ja Rymyä ja vasta sitten kun pojat pääsi puistoon, Mamma meni siskon kanssa lähemmäs muita koiria. Sisko sai tavata myös kaksi possua! No okei, ranskanbulldoggia... Mutta ne röhki niinkuin possut.

Minunkin silmät alkoi luppasta kun katsoin nukkuvaa siskoa

Omalla petillä on hyvä nukkua. Kunhan siinä on tarpeeksi pehmusteita.

Eilen käytiin sitten taas Mamman kanssa juoksemassa. Juokseminen tuntuu minusta yllättävän hyvälle ja innostuin vähän riekkumaankin hihnassa, joka Mamman mukaan ei ole kovin hauskaa, koska sitten siskokin alkaa riehumaan ja sitten juokseminen on jo aika vaikeaa. Kunnialla selvittiin kuitenkin lenkin loppuun ja kivaa oli!

Isukki kävi hakemassa minulle kopan varastosta, jotta pääsisin sinne köllimään sen sijaan, että menisin aina Isukin jalkoihin tietokonepöydän alle. Kun minulla on selkä kipeä, tykkään että yläpuolellani on jotain. Koppa on siihen oikein sopiva ja siellä on mukavan paljon pehmusteitakin.

Innolla koppaan!

Siskokin tykkää kölliä kopassa

Tänään on taas satanut vettä. Ja sehän meinaa sitä, että me ei siskon kanssa haluta ulos. Ollaan sitten nakerreltu luita ja nukuttu. Mutta kyllä meistä on mukavaa välillä lepäilläkin ihmisten kanssa.

Autettiin Mammaa siivoamaan... tavallaan.

Siskokin auttamassa