Mikkeliläisistä Espoolaisiksi!

Me asutaan nykyään Espoossa! Isukki sai koulunsa päätökseen ja sitten me muutettiin tänne ihmisten töiden takia. Me oltiin aika ihmeissämme aluksi, minä en ekana yönä osannut oikein nukkua kun kaikki oli niin outoa. Lisäksi täällä on toooooooosi paljon ihmisiä ja koiria ja meidän on täytynyt opetella siihen että jokaista koiraa ei mennä tervehtimään tai haukuta niitä. Siskolle se on ollut haasteellisempaa kuin minulle. Siskoa kun vähän pelottaa vieraat (erityisesti isot) koirat, joten sillä on tapana huutaa niille.

Ensimmäisiä lenkkejä uusissa maisemissa

Uuteen koirapuistoon tutustumassa

Peltoja riittää

Sisko katselee Espoon Ikeaa, joka on kuvauspaikasta muutaman sata metriä

Sisko katseli Crufts-näyttelyn hyvä koirakansalainen-näytöstä kiinostuneena

Joko mennään ulos?

Parvekkeella on tosi hyvä ottaa aurinkoa!

Täällä ei myöskään saada olla irti juuri ollenkaan, koska autoteitä on joka paikassa ja citypupuja myös, joten riskit ovat Mamman mielestä liian suuret. Koirapuistoja täällä on kuitenkin tosi paljon ja me ollaankin ahkerasti puistoiltu. Puistoilu on tehnyt siskolle hyvää, se ei enää niin kamalasti arastele uusia tuttavuuksia. Täällä on myös paljon puistoilevia beaglejä, joten me ollaan osallistuttu beagletapaamisiin harva se viikko. Viime kerralla sisko intoutui ihan oikeasti ekaa kertaa leikkimään muiden kanssa kunnolla. Olin oikein ylpeä siskosta.

Beagletreffien jälkeen

Meidän uudessa kodissa me ollaan päivisin makuuhuoneessa. Minusta se on tosi hyvä juttu, koska voidaan koko päivä kölliä sängyssä ja kaivautua peittojen alle. Lisäksi aurinkoisina päivinä voidaan ottaa sängyllä aurinkoa. Tosin nyt ilmojen lämmetessä huone myös kuumenee aika paljon, koska aurinko paistaa makuuhuoneeseen koko päivän, joten ihmiset laittaa verhot meiltä kiinni. Ei siis voida edes tiirailla ikkunasta talon takana kalliolla asustelevia oravia... Tylsää.

Näin hyvä tähystyspaikka meillä on uudessa paikassa

Minä olen taas saanut selkäkivut takaisin, joten olen enimmäkseen möllöttänyt kotona, kun ei huvita lenkkeillä. Mamma joutui aloittamaan kipulääkityksen minulle taas. Mutta ei huolta! Kyllä minä tästä taas paranen. Siskon kanssa leikin sisällä kovasti, mutta kovalla maastolla kävely ei tunnu kivalta ja yleensä ilmoitan sen ihmisille pysähtymällä. Joskus ne suostuu kantamaan minua vähän matkaa, joskus käännytään takaisin kotiin.

Lenkille? No thank you!

Omenaa!

Minun kipuilu on ollut siskon kannalta hankalaa, koska siskolla on virtaa vaikka pienelle kylälle. Mamma on käynyt siskon kanssa pitempiä lenkkejä ja koska sisko on sellainen pieni ujopiimä, se on päässyt myös irti juoksemaan metsässä. Sisko kun ei juuri muutamaa metriä kauemmas Mammasta mene, jos minä en ole mukana.

Sisko Mamman kanssa metsälenkillä

Vappuna me tehtiin ekaa kertaa retki Rajasaareen. Se on siis saari, joka on melkein kokonaan koirapuisto! Se oli aika iso ja siellä oli hiekkarantakin! Maistettiin siskon kanssa ekaa kertaa merivettä. Se oli pahaa. Mutta siinä rantahiekalla oli superhauskaa revitellä siskon kanssa ja leikkiä kepeillä. Minäkin unohdin selkävaivani hetkeksi.

Rajasaaressa

Hiekkaa naama täynnä! Jee!

Eilen Mamma halusi kokeilla siskon kanssa pyöräilyä ensimmäistä kertaa. Täällä on ihan hyviä tasaisia pyöräilyteitä. Ensin ne oli vain kävellyt pyörän vieressä ja sisko oli saanut namia kun se oli kulkenut siinä missä pitää. Sitten ne oli lähtenyt varovasti liikkeelle. Sisko oli heti innostunut vauhdista ja leikannut Mamman eteen, jolloin Mamma meinasi mennä nurin (ja päätti hommata kypärän pikimmiten). Lopulta ne oli kuitenkin päässyt ihan hyvään vauhtiin! Siskon kunto ei vain ole nyt parhaimmasta päästä, joten se ei ollut ravannut pyörän vierellä vaan vaihtanut heti laukkaan jarruttelusta huolimatta. Ne oli sitten mennyt myös pieniä pätkiä ihan täysillä ja Mamma oli saanut polkea tosi kovasti koska siskon menohalut oli niin kovat. Ensimmäinen lenkki niillä oli vain 4km josta pieni pätkä oli kävelyä jotta tarpeet tuli tehtyä ilman äkkipysähdyksiä. Erittäin onnistunut siis! Nyt siskokin saa purettua energiaansa vaikken minä ole kunnossa.

Sisko pyörälenkin jäljiltä

Eilen me tosin käytiin myös lähellä olevassa metsässä lenkillä, koska Mamma löysi sieltä hienon metsäpolun. Saatiin siskon kanssa olla myös jonkin verran irti, mutta ei saanut lähteä yhtään Mamman näkyvistä. Sisko tosin joutui lopulta hihnaan koska se söi vain keppejä. Sisko tekee sitä aika usein eikä se ole yhtään hyväksi sille... Lopulta me törmättiin toisiin irrallaan oleviin koiriin. Mamma otti minutkin kiinni, mutta meitä päin meinasi tulla sellainen irrallaan oleva isompi koira. Mamma joutui huutamaan niille omistajille, että se koira ei tulisi, koska sisko olisi pelästynyt pahasti jos irrallaan oleva iso koira olisi päässyt esteettä meidän luokse kun ollaan hihnassa. Omistaja yritti selitellä että se koira on ihan kiltti mutta Mamma sanoi että sillä ei ole väliä mutta meidän luokse ei saa tulla irtokoiria.

Meidän temppu- ja tottelevaisuuskoulutukset on ollut vähän jäissä viimeaikoina. On me jotain pientä tehty Mamman kanssa, mutta ei mitään tavoitteellista. Inspiraatio ja tavoitteet puuttuu Mammalta selkeästi nyt. Mitenköhän sitä kannattaisi inspiroida...? Siskon kanssa ne on vähän opetellut sivulle tuloa, mutta oma-aloitteisesti sisko ei sitä vielä tee, vaan Mamman pitää melkein vielä imuttaa se paikalleen. Lisäksi ne on treenannut siskon takareisiä kyykyillä. Se tehdään sillä tavalla, että siskon on "orava-istunnasta" noustava suorille jaloille hallitusti ja hitaasti. Se on tosi rankkaa lihaksille ja vaatii paljon hallintaa, joten sisko on monesti aika väsynyt sellaisen jälkeen. Joskus se yrittää huijata hyppäämällä, mutta siitä ei saa namia. Minun kanssa Mamma opetteli tekemään kahdeksikon Mamman jalkojen ympäri toisinpäin kuin mitä aikaisemmin on opeteltu.

Sisko jalkatreenin jälkeen Aika rätti.

Näin iso pupu meidän ikkunasta näkyy! Se on ainakin siskon kokoinen!

Tänään Mamma aloitti päivän taas pyörälenkillä siskon kanssa. Niillä oli mennyt taas oikein hyvin. Käytiin myös beagletreffeillä jossa oli meidän lisäksi kuusi beagleä! Minua ei selkäkipujen takia kamalasti leikittänyt ja siskokin oli pyörälenkin jäljiltä aika väsynyt, mutta se vähän innoistui leikkimään kamujen kanssa. Puistossa oli myös yhdessä vaiheessa kaksi isoa mustaa labradoria, joista toinen ei yhtään ymmärtänyt koirakieltä. Sisko haukkui sitä ja se otti sen leikkinä ja jyräsi siskon ihan täysin! Sisko jäi sen alle ja kiljui kauhuissaan mutta labradori ei tajunnut häipyä. Saa nähdä ottiko sisko takapakkia nyt muiden koirien kanssa...