Älytouhua ja reissaamista

Tämä viikko on ollut ihan silkkaa arkea. Ihmiset on ollut töissä ja koulussa ja minua on vain lenkitetty ja annettu mietittäväksi älypelejä sun muuta. Mamma on vähän koulutellut minua, mutta enemmänkin olisin jaksanut. Ollaan harjoiteltu häiriön sietämistä ja luoksetuloa ja tämmöistä perusasioiden kertausta ja yhtä uutta: kun Mamma sanoo "koske" minun pitää tökkäistä sen kämmenselkää kuonolla. Noiden lisäksi olen ottanut melko rennosti tämän viikon.

Minun sohva

Yhtenä päivänä Mamma teki minulle herkkukongin useamman kerran. Sain kongin jossa oli raksuja, päällä vähän sulatettua juustoa ja koko komeus pakastettu. Se on minun suosikki, tai sitten se jossa on juuston tilalla kermaviiliä. Ydinluu jossa on ytimen tilalla vähän juustoa on myös kivaa tekemistä. Mamma yritti tehdä niistä vähän haastavampia turvottamalla sisään tulevat raksut ja sitten jäädyttää sen, mutta se oli ihan liian vaikea! Minä en millään tajunnut miten ne namit sieltä sisältä saisi ja luovutinkin aika pian.

Ihmiset osti minulle flexin kaks viikkoa sitten Savonlinnasta. Mamma ei kauhesti tykkää sitä käyttää koska minä en osa kulkea nätisti sen kanssa. Mamma lenkittääkin minua lyhyellä hihnalla, jonka kanssa on helpompi opetella hihnakäyttäytymistä. Perjantaina Isukki oli kuitenkin flexin kanssa jälleen lenkillä. Minä lähdin tapani mukaan juoksemaan jonkin hajun perään (en nyt muista minkä) ja vedin flexin loppuun saakka, jolloin.... NAPS! Flexi katkesi ja minä jatkoin matkaa, kun Isukki jäi flexi kädessä ihmettelemään mitä tapahtui. Ilmeisesti meille tulee kuitenkin uusi flexi jossain vaiheessa, sillä ihmiset kävi palauttamassa sen ja se lähetetään jonnekkin, mistä tulee sitten uusi flexi.

Perjantaina lähdettiin Savonlinnaan. Mentiin Isukin vanhempien autolla, jossa en ollut ennen ollut, enkä osannut ollenkaan rauhoittua. Pötköttelin osan matkaa, mutta suurimman osan ajasta ihmettelin ja pyörin levottomasti paikallani. Perillä Isukin kotikotona pääsin vapaaksi ja ette ikinä arvaa mitä löysin heti! Kissankakkaa! Nami se oli herkkua... Mamma kyllä ihmetteli miten minun henki haisi niin pahalle. Minua ei kuitenkaan pidetä enää juurikaan vapaana pihalla, koska olen jo tutustunut paikkoihin niin hyvin, että en epäröi lähteä pihasta omille teilleni.

Valjaissa hetken paikallaan

Pelottava leijonantappaja

Illalla Mamma opetti minulle uuden tempun. Oli jo liian pimeää, kun minä en halua lenkkeillä pimeässä, joten Mamma ajatteli sitten opettaa jotain uutta, että joutuisin oikein miettimään. Temppu oli tosi vaikea, enkä mitenkään meinannut tajuta mitä piti tehdä. Mamma alkoi sitten sheippaamaan minua temppuun, eli palkitsemaan aluksi vain ihan pienestä liikkeestä oikeaan suuntaan. Sen jälkeen tempun oppiminen menikin jo helposti. Puolessa tunnissa osasin jo kieriä kuin ammattilainen. Käytiin Mamman kanssa pihalla myös leikkimässä pallolla. Mamma heitti palloa ja minä hain sen. Se oli ihan hirmu kivaa ja olisin voinut tehdä sitä koko yön.

Lauantaina oli tarkoitus lähteä kotiin, mutta Isukki oli katsonut bussiaikataulut väärin, joten hyvien kelien vuoksi ihmiset päätti että jäädään vielä yhdeksi yöksi. Aamupäivä käytettii sitten shoppaillen. Käytiin kahdessa Musti&Mirri-liikkeessä. Toisesta löytyi minulle uusi Hurtan kaulapanta ja puruherkkuja. Mamma halusi minulle kuitenkin myös valjaat, ettei minuun sattuisi kun kiskon välillä niin paljon. Suuntasimme sitten toiseen liikkeeseen, josta myyjä auttoi sovittamaan minulle Top Canisin mustat valjaat, jotka pystyy säätämään kolmesta kohtaa, niin että ne on aina sopivat. Shoppailun jälkeen mentiin tapaamaan minun kaveria Reetua. Reetu oli tapansa mukaan taas tosi innoissaan ja minua vähän hermostutti sen innokkuus, mutta kyllä me vähän siinä seurusteltiin. Tutkin Reetun häkin oikein perusteellisesti, sillä välillä kun Reetua vähän rauhoiteltiin.

Reetu vähän innoissaan

Reetun luota suunnattiin sitten Mindin luo. Mindi olikin saanut uuden kaverin, jota sen piti kokoajan vahtia. Bella on 8 viikkoinen saksanpaimenkoiran pentu. Bella oli tismalleen samankokoinen kuin minä eli erinomainen painikaveri! Mindi oli välillä sitä mieltä, että leikin liian kovasti pennun kanssa, mutta Bellaa ei tuntunut häiritsevän, vaan se paini yhtä kovasti kuin minä. Käytiin Mindin ja Bellan isännän kanssa lenkillä ja välillä siitä ei menannut tulla mitään kun Bella ei antanut minun kulkea rauhassa. Koko ajan piti jäädä painimaan. Hauskaa minulla silti oli ja kotona väsytti sitten kovasti.

Tänään kävin Mamman ja Isukin äitin kanssa pitkällä lenkillä. Kuljin hirmu nätisti uusissa valjaissani. Kun päästiin pois autoteiden läheltä pääsin vapaaksi. Oli hirmu kivaa juosta vapaana, kun kotipuolessa en sitä paljon enää voi harrastaa. Harjoiteltiin myös ohitus kerran ja se meni Mamman mielestä tosi hienosti. Takaisinpäin tullessa meitä vastaan tassuttelikin toinen beagle. Se oli vanha herrasmies 11 vuotias eikä sitä kauheasti huvittanut telmiä. Jahtasin papparaisen sen omistajan luo, joka vähän ihmetteli, että mistäs minä tulin. Sain kuitenkin paljon kehuja ulkonäöstäni. Lenkin loputtua olinkin sitten ihan poikki.

Hyvää yötä!

Nyt ollaan jo kotona Mikkelissä ja minua väsyttää aika paljon. Söin juuri äsken ja sitten alkoi ärsyttämään kun hampaita irtoaa taas. Mamma huomasi kun hankasin kuonoani, joten Isukki katsoi onko taas hampaita lähdössä ja onhan sieltä oikein kaksin kappalein. Jokohan minulta kohta olisi kaikki hampaat vaihtunut? Niin ja arvatkaas mitä? Minä olen jo niin iso tyttö, että painan tasan 10kg.