Nätisti hihnassa... tai sitten ei

Eilen tosiaan käytiin vielä yhdellä lenkillä Mamman kanssa. Vähän pyörähdettiin jäällä ja opeteltiin hihnassa kulkemista. Mamma oli tosi ylpeä minusta kun lähdettiin ja kuljin koko matkan jäälle hihna löysällä ja jäällä kun pääsin vapaaksi kuljin myös hienosti Mammaa seuraten. Sain tuoda ulkoa myös käpyni, jonka Isukki oli käskenyt jättää pihalle, koska Mamman mielestä olin niin söpö sitä kannellessani. Sisällä sain rouskutella käpyä tosin vain hetken kun Isukki sanoi Mammalle, että se pitää heittää pihalle. Sain kuitenkin tilalle kongin, jonka sisässä oli namia ja puuhastelin sen kanssa aika kauan.

  

Tänään aloitin aamun treenaamalla Mamman kanssa. Mamma antaa minun aamupalan monesti koulutuksen yhteydessä, koska olen aamuisin liian nälkäinen syömään sen rauhassa. Tänään harjoiteltiin ihan vain katsekontaktia, vaikka se onkin aika helppoa, mutta se on sopivaa aamupuuhaa minulle. Meidän aamurutiini on yleensä tämmöinen: kun Mamma herää se vie minut pihalle, sitten tullaan sisälle ja harjoitellaan jotain helppoa ja syödään aamupala samalla, sitten mennään yleensä uudestaan pihalle ja sen jälkeen (viikonloppuisin) vielä hetkeksi nukkumaan. Ja myöhemmin sitten lenkille.

Tänään käytiin ensimmäinen lenkki koko lauman voimin jäällä. Isukki ja Mamma talutti minua vuorotellen ja sitten pääsin taas juoksemaan vapaana. Kuljettiin pieni lenkki jäällä ja sitten mentiin käymään koirapuistossa. Siellä oli kaksi aika isoa koiraa, joista kumpikaan ei ollut kovin hyviä leikkikavereita. Minä olin aika hermostunut ja keskityin pääasiassa etsimään keppejä pureskeltavaksi, joten Mamma ja Isukki päätti pian, että lähdetään vaan jatkamaan lenkkiä normaalisti. Kotona otinkin sitten pitkät päikkärit, koska lenkki oli venähtänyt tunnin mittaiseksi (vaikka hissukseen mentiinkin).

Olen vähän ominut eteisen tuolin, kun vihdoin olen tarpeeksi iso siihen itse hyppäämään

Kun taas aloin vilkastua päikkäreiden jälkeen, lähdettiin Mamman kanssa kahdestaan lenkille. Tällä kertaa ei huvittanut yhtään kulkea nätisti hihnassa ja vapaanakin jäin jatkuvasti jälkeen. Joka paikassa oli hirmu liukasta ja minunkaan tassut ei pitänyt, saatika sitten Mamman. Hirmu kova tuuli teki minut myös levottomaksi enkä pystynyt keskittymään Mammaan kun kokoajan vinkui ja humisi. Harjoiteltiin kuitenkin hihna löysällä kulkemista ruhtinaalliset 100m ja Mamma oli tosi ylpeä minusta. Sen jälkeen sain kuitenkin hirmuisen hepulin ja aloin juoksemaan Mammaa ympäri ja pureskelemaan hihnaa. Loppulenkki meni Mamman mielestä huonosti, koska riehuin liikaa ja riuhdoin hihnaa.

Joko mennään?

Tule jo!

Kotona oli vielä jonkin verran energiaa niin treenailtiin Mamman kanssa häiriön sietämistä ja paikallaoloa istuen ja mitä "vapaa" tarkoittaa. Mamma taisi olla aika tyytyväinen minun osaamiseen, koska sain paljon kehuja. Loppuilta onkin mennyt nukkuessa ja sohvalla pötkötellen.