Sivut

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Hiihtoloma

Tässä on taas pidellyt kiireitä, eikä ole paljon ehtinyt kertoilemaan touhuja. Nyt tuleekin sitten pidemmän ajan pikakertaus. Mamma kävi tuossa alkuviikosta Tampereella, joten minä jäin kahdestaan tänne Isukin kanssa. Oli minulla vähän Mammaa ikävä, mutta Isukin kanssa oli kyllä hirmu kivaa. Ulkona oli tosi hieno keli jatkuvasti, joten me käytiin joka päivä monta kertaa jäällä kävelemässä. Isukki päästi minut vapaanakin juoksemaan ja tapasin paljon kavereita ja pääsi niiden kanssa temmeltämään. Caron kanssa peuhattiin oikein kunnolla. Lisäksi Isukki heitteli minulle palloa, jos kavereita ei ollut näkyvissä.

Kun Mamma tuli takaisin Tampereelta, me lähdettiin koko lauma vähäksi aikaa Isukin vanhempien luo Savonlinnaan. Matka taitettiin bussilla. Minua hermostutti koko matkan ajan, enkä millään malttanut rauhoittua. Savonlinnassakin oli hirmuisesti tekemistä ja ihmisiä joita tavata. Ensimmäisenä iltana käytiin Isukin sukulaisten luona, jossa leikin vähän aikaa suomenajokoira Reetun kanssa. Reetu on aika iso ja minua välillä vähän pelotti kun se tuli niin kovasti minua leikittämään, mutta kyllä minäkin välillä pääsin sitä tassuttamaan kuonoon! Kun meno äityi liian rajuksi, Reetu vietiin pihalle. Nyt oli ensimmäinen kerta kun pääsin Reetun kanssa vähän temmeltämään. Aikaisemmin olen ollut liian pieni ja Reetu on innostuksissaan heitellyt minua vähän seinille, mutta nyt olen jo tarpeeksi iso leikkimään Reetun kanssa. Olenhan kuitenkin jo 8,5 kiloa painava!

Meno oli niin kova, että tämä oli parhaita kuvia mitä Mamma meistä sai
Omin vähän Reetun leluja

Keskiviikkona käytiin Mamman, Isukin ja Isukin äidin kanssa kaupungissa ja eläinkaupassa. Isukin äiti olisi ostanut minulle pedin Savonlinnan kotiin, mutta ei löytynyt sopivaa. Siellä oli kuitenkin hirmuisesti kaikkea namituoksuja ja Mammalla oli vähän ongelmia estää minua kiipeämästä hyllyille. Kaupasta sain kuitenkin mukaan uuden lelun. Todella kivan punaisen pallon, josta minäkin saan hyvän otteen.

Iltapuolesta lähdettiin tapaamaan Mindiä. Meillä oli hirmu kivat leikit pihalla, vaikka Mindi vähän huijasi ja hyppäsi välillä tosi korkean lumikasan päälle, jonne minä en päässyt. Sisällä yritin leikittää Mindiä vähän lisää, mutta sitä alkoi varmaan väsyttää, koska se ei tehnyt mitään vaikka kuinka revin korvista. Sitten Mindin omistaja antoi meille semmoiset namipurutikut. Minä yritin mennä maistamaan Mindin tikkua, että onko se samanmakuinen kuin minun, mutta Mindi suuttui minulle hirmuisesti. Säikähdin Mindin suutahdusta vähän ja huusin kovasti, vaikka minuun ei edes sattunut. Vähän ajan päästä uskalsin kuitenkin mennä taas härnäämään sitä.



Mamma vei minut käymään pisulla pihalla kun olin riehunut jonkin aikaa. Sitten kuulin tien toiselta puolelta lasten ääniä ja lähdin niitä katsomaan. Mamma yritti komentaa minua takaisin, mutta minä en oikein totellut sitä enää; se kun hylkäsi minut silloin aikaisemmin niin minä pidin enää Isukkia johtajana. Mamma kävi hälyttämässä Isukin apuun, kun ei enää nähnyt minua. Isukki lähti minua etsimään ja kyseli vastaantulijoiltakin, mutta kukaan ei ollut nähnyt minua. Mindin isäntäkin tuli ulos Mindin kanssa etsimään. Sitten Mamma näki minut toisen talon pihalla ja osoitti Mindin isännälle, että missä olen. Mindin isäntä komenti Mindin hakemaan minut kotiin ja Mindihän lähti minut hakemaan ja paimensi minut kovasti haukkumalla Mamman luo. Myöhemmin lähdettiin vielä pikku lenkille Mindin ja sen isännän kanssa. Me Mindin kanssa juoksenneltiin vapaana ja leikittiin kovasti koko lenkin ajan.

Torstaina lähdettiin sitten takaisin kotia kohti. Bussimatka meni osaltani jo huomattavasti paremmin ja nukuin lähestulkoon koko matkan nätisti Mamman vieressä penkillä.

Väsynyt matkaaja kotona

Tänään on käyty Mamman kanssa jo parilla pidemmällä lenkillä, koska Mamma aikoo taas hankkia johtajuutensa takaisin. Ensimmäisellä lenkillä en kyllä kuunnellut sitä ollenkaan, mutta toisella kerralla kun Mamma oli ensin kotona koonnut itsensä, osasin jo käyttäytyä vähän paremmin. Mamma uskalsi päästää minut vapaaksikin, koska otin niin hyvin kontaktia hihnassa. Sitten me eksyttiin vähän polulta ja päädyttiin tarpomaan umpihangessa. Minua hanki kantoi melko hyvin, mutta Mamma joutui kahlaamaan eteenpäin reiteen asti ulottuvassa lumessa. Lopuksi mentiin vielä vähäksi aikaa jäälle juoksemaan. Tänään on kuulemma aikataulussa vielä toinenkin pitempi lenkki, mutta nyt minä otan päiväunet. 

Vähän pitää seurata hiihtokisojakin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti